Siirry pääsisältöön

sekava viikko

Sekava viikko alkaa ja päättyy sekavasti. Niin sekavasti etten tästäkään päivästä osaa oikeastaan sanoa mitään... muuta kuin et se on ollut sekava. Siihen tai siitä ei saa otetta.

Ysiltä M:lla oli psykologi, ekaa kertaa moneen viikkoon...

Ne oli jutelleet tästä viikosta ja siitä, miten vaikeana M oli kokenut paluun arkeen ja kouluun. Mä röyhistän rintaani vanhempana kun psykologi sanoo ettei hänellä ole kikkakolmosia, vinkkejä tai mitään muutakaan – me vanhemmat toimitaan ja suhtaudutaan, kuten kirjoissa neuvotaan.

Psykologilta me ajetaan Klinikalle päivittämään meidän vakuutustiedot – taas kerran. Samalla jätän klinikalle sen kirjan Iloista varten. Klinikan respa on kolmas henkilö joka sanoo et M on venähtänyt pituutta. Sanon että tiedän, ja että myös luottokortti ja Gap ovat tietoisia asiasta... lapsen vaatekaapin sisältö tuli uusittua eilen.


neidin uudet releet

Matka jatkuu ruokakauppaan ja sieltä K:n koululle. Vaihdan muutaman sanan K:n erityisopen kanssa, sovitaan että laitan sähköpostin koulun toimintaterapeutille. Illalla me ollaan jo sähköpostitse sovittu koulun toimintaterapeutin kanssa et se ottaa yhteyttä K:n yksityiseen toimintaterapeuttiin ja he miettii tilannetta yhdessä. Tulostan ja allekirjoitan lomakkeen joka sallii tänän tietojenvaihdon ja lykkään sen pojan reppuun.

Kotona lukaisen pari blogia, ystävä... siis oikeasti ystävä, ei nettivirtuaaliystävätuttava kertoo saaneensa autisminkirjondiagnoosin, nelikymppisenä naisena, kahden laaja-alaisen kehityshäiriön omaavan lapsen vanhempana. Kiinnostun ja kysyn lisää. Iltapäivästä olen tehnyt testin netissä, ostanut e-kirjan amazonista ja kertonut L:lle että mä haluan jossakin vaiheessa puhua sen lääkärin kanssa... Mitä se sit muuttais? Ei mitään. Korkeintaan auttais mua itseäni ymmärtämään itseäni, mun tapoja toimia. Sitä minkälainen mä olen ja miksi teen ja toimin niin kuin teen ja toimin.  Pisteitä siitä testistä tuli 36, keskiarvo ihan normityypille oli 16.4...



Ajan M:n kouluun ja jään samalla luokkaan avustajaksi. Tutkimusten mukaan lapset joiden vanhemmat tekevät vapaaehtoistyötä koulussa saavat parempia arvosanoja ja menestyvät muutenkin koulussa paremmin. Koulusihteeri tervehtii mua jo etunimellä... Onko reilua? Ei. Kuitenkin se on totuus ja näinpä minäkin vietän tunnin perjantaistani M:n luokassa avustaen lukemisessa. Keskiviikkona meille tulee lauma äitejä ja me suunnitellaan Ystävänpäiväbileitä M:n luokalle.


Kotona me rakennetaan poikien kanssa uus junarata, ihastellaan kevään – no talven – ekaa krookusta ja kävellään M:aa vastaan koulubussille. Kevät näyttää meille kasvonsa – edes yhden päivän ajan – on liki viisitoista astetta lämmintä ja, aurinko tuntuu ihanalle... me jäädään puistoon leikkimään ja nautiskelemaan. Vihdoinkin on perjantai, ensi viikko olkoon helpompi ja yllätyksettömämpi.

yleensä krookukset kukkii tammikuun vikalla viikolla, niin tänäkin vuonna




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...