torstai on toivoa täynnä

M:lla on vaikeuksia palata arkeen. Siinä missä mä jotenkin sisäisesti oletin että lomalle jääminen ja lomailu olis hankalaa ja paluu normaaliin menis sujuvasti solahtaen, kävinkin just tasan päinvastoin.

Viimeyönä se pissas sänkyyn – TAAS. Siis lapsi joka ei ole ollut yökastelija, muuten kuin kovassa kuumeessa, opittuaan kuivaksi hippasen päälle kolmevuotiaana. Koko päivän se on ollut ”on the edge” ei nyt varsinaisesti huonotuulinen tai kiukkuinen, mutta sen kanssa on saanut tasapainoilla kuin nuorallatanssija että se kykenee pitämään itsensä kasassa... eilen se vetäs ne itkupotkuraivarit kun mä olin sitä vastassa koulussa ja tänään se itki astuessaan ulos koulubussista, itki koska joku oli etuillut bussista poistuttaessa. Kotiin päästyään se siroitteli tavaransa pitkin ja poikin kuin pyryharakka, ja lopulta mätti kumpaakin veljeään turpaan. Hetken taas mietin pitääkö lääkitystä taas nostaa... onneksi psykiatri saa tehdä päätöksen kahden viikon päästä, omatoimisesti en halua säätää kun jotenkin uskon että tilanne toivottavasti taas tasaantuu parissa viikossa.

Aamun kirjoittelin koulukyytien ja kahvitteluiden lomassa sähköposteja erilaisille opettajille, metsästin M:lle silmälääkäriä (jäi vaiheeseen). O:ta hakiessa opettaja halus jutella ja kertoi olevansa vähän huolissaan siitä ettei O oikein jaksa keskittyä. Kivaa... yks lisää? Just tässä välissä olen aika halukas toteamaan että se on alle nelivuotias poika joka leikkii mieluummin kuin opettelee kirjaimia tai askartelee. Palataan tähän asiaan joskus tuonnempana.

Torstai kuitenkin on toivoa täynnä ja päivän perusvire peittos kuus-nolla alkuviikon. Me kahviteltiin Kummitäti T:n ja myöhemmin Taideopen kanssa. Tehtiin urasuunnitelmia ja juoruttiin. Käytiin poikien kanssa Gapin alessa ostamalla siskoparalle uudet vaatteet kun aamulla jouduin toteamaan et sillä on tasan kahdet housut ja kolme paitaa... kaikki muu on liian lyhyttä. Tammikuu on hyvää aikaa shoppailla ja autoon me palattiin kahden muovikassin kanssa, satasen köyhempinä mutta mukana; pojille uudet farkut, mulle farkut, mulle paita, M:lle kolme pitkähihaista paitaa, farkut, hame, legginsit... L kävi tahollaan shoppailemassa tajuttuaan että meillä on oikeus uusiin puhelimiin palveluntarjoajan kautta ja mulla on nyt tossa pöydällä uusi Nokia 1020, 41 megapikselin kameralla (oottakaa vaan...) ja konttoristilla itsellään Nokia 1520 phablet, käytännössä for free.