Siirry pääsisältöön

mä tahdon ja haluan ja kaikki muutkin tahtoo ja haluaa...

Koulun ruokasalissa on kylmä. Koulun ruokasalin tuolit on epämukavia. Koulun ruokasalissa tuoksuu koululta... mä mietin miksi kaikissa kouluissa haisee koululta, onko oppimateriaaleissa tai oppimisessa joku ominaistuoksu joka imeytyy kaikkeen ja leviää kaikkialle...

Paikalla on kolmisenkymmentä ihmistä. Asukasyhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 726 taloutta, niistä se kolmisenkymmentä  vääntäytynyt paikalle tiistai-iltana. Valtakirjoja oli kai joitakin kymmeniä. Mä oo kokouksessa ensimmäistä kertaa. Ei niin etteikö asiat ennemin olis kiinnostaneet, mutta... valtaosa meidän yhtiökokouksista on päivällä ja vasta nyt aletaan olla siinä vaiheessa että voin mennä yhtiökokoukseen illalla, ilman että siitä koituu kohtuutonta riesaa ja haastetta kenellekään.

Hallituksen puheenjohtaja on hyvän ystävän mies, sen lisäksi tunnen siellä muutaman... useimmat koulubussipysäkiltä. Naisia on paikalla kai viisi, kaikki valkoisia – monessa muussa kultturissa ei ole naisen homma istua miettimässä asukasyhdistyksen asioita.

Tää oli siis vuosikokous. Ei varsinaisesti käsiteltäviä asioita, vaan edellisen vuoden tilinpäätöksen hyväksyntä, uuden budjetin esittely jne. Sit piti valita uusi johtokunta... se oli se syy miksi mä olin siellä. Halusin äänestää, äänestää koska sit saa edes myöhemmin rutista et mähän sanoin... Enemmistö on mun onneksi samaa mieltä mun kanssa ja hallitus jatkaa seuraavalle kaksivuotiskaudelleen.

On siellä soraääniäkin enkä niitä kuunnellessani osaa olla miettimättä ihan muita taannoisia tapahtumia... 

Prosenttilasku kun tuppaa olemaan ihmiselle vaikeeta. Samoin ihmiselle on vaikeeta aina välillä ymmärtää miksi just sen tahto tai huoli ei ole se tärkein. Miksi heitä ei kuunnella? Miksi hallitus ei ota kantaa? Miksi hallitus vaan vetoaa siihen CC&R:n, niihin yhdessä hyväksyttyihin ja kaikkien parhaaksi tehtyihin sääntöihin. Miksi niihin sääntöihin ei tehdä poikkeuksia ja miksi just mä en saa tahtoani läpi... Kannabisjupakan keskellä oli tilanne, jossa osa asukasyhdistyksen jäsenistä halusi palkata juristin hoitamaan tilannetta ja tämä ryhmä kokee edelleen tullensa kohdelluksi kaltoin, väärin ja väärin perustein... Asukasyhdistyksessä on 726 taloutta. Niistä 54 halusi palkata juristin. Asiasta ei virallisesti äänestetty, mutta vain 54 ilmoittautui mukaan haluamaan kun aiheesta käytiin keskustelua. Loput 672 oli hiljaa. Pikaisella laskutoimituksella siis 7,4%  asukkaista halusi laittaa yhtiövastikkeensa juristin palkkaan. Ymmärrettävästi asukasyhdistyksen hallitus ei palkannut juristia, tai siis mun mielestä ymmärrettävästi... soraäänet eivät edelleenkään olleet yhtä ymmärtäväisiä.

Muuta kokouksessa kuultua ja opittua... meillä on asukkaita jotka haluaa palkata meille oman poliisin. Mä en usko että se on edes mahdollista, ei siis vaikka siihen olis rahaakin... yhteiskunta kun ei toimi niin että vois vaan palkata meille ihan oman poliisin. Toisaalta ajatelkaa miten kätee olis jos sais ihan oman poliisin... sille vois soittaa aina kun joku sortaa. Meillä on myös asukkaita jotka haluavat kaataa kaikki puut. Viimeisen myrskyn aikana yksi puu kaatui yhden talon päälle. Täällä on paljon puita. Vaaralliset puut yritetään karsia ennen vastaavia onnettomuuksia ja asukasyhdistys tekee jatkuvasti työtä aiheeseen erikoistuneitten ammattilaisten kanssa. Yhden puun kaataminen maksaa hallituksen mukaan lupineen ja muine säätöineen noin $10.000. Mä en oo ihan varma tästä kaikkien puitten kaatamisesta, me kuitenkin asutaan käytännössä keskellä metsää. On siellä kokouksessakin sekin tyyppi joka vaati alueen läpiajon estämistä koska ne vieraat läpiajajat ajaa jatkuvasti ylinopeutta. Hallituksen puheenjohtajan mukaan 85% meidän alueella kirjoitetuista ylinopeussakoista kirjoitetaan ihan asukasyhdistyksen jäsenille... vieraat ne täällä kaahaa.


Demokratia on vaikea laji.

edessä, takana, sivulla - metsää

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...