Siirry pääsisältöön

ihmissuhteista ja ystävyydestä

Tää juttu tuli itseasiassa puheeksi jo viikko sitten ystävien luona kyläillessä, hautautui kiireen keskelle ja pulpahti uudestaan pintaan tänä aamuna kirkossa. Se lähti siitä et istuttiin siinä ystävien pihalla viettämässä kesäpäivää, L oli juonut oluensa ja ajatteli siirtyä skumppaan. Pöytään oli kuitenkin katettu vesilasit ja viinilasit ja meidän naisten kuohuvat oli nautittu tervetulijaismaljana siinä missä miesten oluset suoraan pullosta. Hetken isäntä harkitsi könyävänsä itsensä ylös siitä penkistä joka tuki kaatumassa olevaa aurinkovarjoa, ja josta olis siis oikeesti pitänyt kiivetä – ei nousta – ylös. Sit se totes että ettehän te mitään vieraita ole, hae itse lasis keittiöstä kun tiedät kuitenkin missä niitä säilytetään. Nauroin että äärimmillään otan vastaan ystäviä yöpaidassa.

Jäin miettimään mistä erottaa onko kysymys tuttavasta vieraasta, kaverista vai ystävästä. Missä vaiheessa ollaan niin läheisiä ettei enää tarvitse emännöidä tai olla vieraskoreena. Tiedättekö silleen kun toisia ihmisiä varten puetaan ja meikataan ja tällätään, ja kotikin puetaan ja tällätään? Sit jokaisella on – tai ainakin pitäis olla – ne ystävät jotka on niin ystäviä että ne voi kohdata tukka pystyssä yöpaidassa tai päästää ne kylään silloinkin kun lastenkoulupaperit on pitkin pöytiä, roskis täynnä ja tiskikone tyhjentämättä. Äärimmäinen luottamuslause, kohdata toinen sellaisena kuin ihan oikeasti on. Joku sanoo että se on laiskuutta, minä otan se luottamuksena. Yleensä kai tällainen luottamus syntyy yhdessä eletyn elämän, ja ajan kanssa.

Kenelle voit soittaa koska vaan? Kenestä tiedät että se auttaa jos tulee hätä? Kuka on se joka jättää tarvittaessa omat juttunsa ja kiireensä ja pelastaa? Kuka kuuntelee? Kenelle voit kertoa ihan kaiken? Keneltä toivot lapsesi kysyvän neuvoa silloin kun se ei enää halua neuvoja sinulta?


On tässä kulttuurierojakin. Suomessa ja Euroopassa noin yleensä kai passataan osoituksena vieraanvaraisuudesta. Täällä vieraanvaraisuutta on tarjota kotinsa ja etenkin jääkaappinsa vapaasti tulijan käyttöön. 


Kommentit

  1. Kiinnostavaa pohdiskelua! Mäkin koen, että ne ystävät, jotka uskallan tarvittaessa päästää sotkuun sisään kotiini, ovat niitä läheisempiä. Heille voi myös soittaa ja vaikka pyytää apua tai kertoa huolistaan ja he luottaa kans samoin muhun. Sitten on erikseen niitä tälläytymiskavereita, jotka ajan myötä voi muuttua läheisimmiksi tai sitten ei. :)

    Anna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...