Siirry pääsisältöön

vuorovedoin

Mä oon ollut töissä. Mä oon ollut töissä torstaina, perjantaina, lauantaina. Meen töihin tänäänkin. Tunnin päästä lähden ja tulen takaisin talon jo nukkuessa.

K on stressaantunut koulun alkamisesta, uudesta ryhmästä ja kolmesta uudesta opettajasta. Se riehuu ja haastaa riitaa. M on ahdistunut siitä että mä meen töihin. Se ahdistaa sitä edelleen. Se ahdistaa sitä vaikka mä oon ollut töissä jo puoli vuotta. Se ahdistaa sitä koulupäivinä, koska se ei näe mua kuin aamuisin mun työpäivinä. Se ahdistaa sitä viikonloppuisin koska se nyt vaan ahdistaa sitä. Se kiukuttelee, se riehuu, se haastaa riitaa ja on, miten sen nyt sanois, rajaton ja intensiivinen. Se vaatii katkeamattoman huomion ja pitää huolta että myös saa sen. Mikään ei riitä. Mikään määrä huomiota ei ole tarpeeksi.

Tätä kouluelämää on takana vasta kaksi viikkoa. Katsotaan tämä syksy. Jos keväällä edelleen ollaan tässä kohdassa, yritän siirtyä aamuvuoroon. Nyt en halua. Mulla on ihana työ, ihana tiimi, mielenkiintoisia potilaita ja mahtavat työvuorot. Katsotaan josko tää tästä ajan kanssa taas helpottais.

Aamu on täytetty koulupapereita, tehty yhdessä läksyjä, pelattu pelejä, rakennettu legoilla ja leikitty. Me ollaan L:n kanssa pidetty palaveria autotallissa niin että L pitää ovea kiinni toisella kädellä M:n kirkuessa ja potkiessa oven toisella puolen.

Töissä on ollut tänä viikonloppuna aivan tolkuton kiire. Sellainen kiire ettei enää tiedä mihin suuntaan juoksis tai mistä aloittais. Kotona L repii hiuksiaan päästä kaksikon kanssa. Yhdistelmä stressaantunut, riehuva K, ja huomiohakuinen, ahdistunut ja intensiivinen M on sellainen että se suistaa kenet tahansa hermoromahduksen partaalle. Osa minua haluaa jäädä kotiin, ottaa syliin ja pitää kiinni. Se toinen osa taas on helpottunut kun pääsen töihin ja saan jättää meidän kullannuput L:n iloksi.


Huomenna on taas mun vuoro. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää