vuorovedoin

Mä oon ollut töissä. Mä oon ollut töissä torstaina, perjantaina, lauantaina. Meen töihin tänäänkin. Tunnin päästä lähden ja tulen takaisin talon jo nukkuessa.

K on stressaantunut koulun alkamisesta, uudesta ryhmästä ja kolmesta uudesta opettajasta. Se riehuu ja haastaa riitaa. M on ahdistunut siitä että mä meen töihin. Se ahdistaa sitä edelleen. Se ahdistaa sitä vaikka mä oon ollut töissä jo puoli vuotta. Se ahdistaa sitä koulupäivinä, koska se ei näe mua kuin aamuisin mun työpäivinä. Se ahdistaa sitä viikonloppuisin koska se nyt vaan ahdistaa sitä. Se kiukuttelee, se riehuu, se haastaa riitaa ja on, miten sen nyt sanois, rajaton ja intensiivinen. Se vaatii katkeamattoman huomion ja pitää huolta että myös saa sen. Mikään ei riitä. Mikään määrä huomiota ei ole tarpeeksi.

Tätä kouluelämää on takana vasta kaksi viikkoa. Katsotaan tämä syksy. Jos keväällä edelleen ollaan tässä kohdassa, yritän siirtyä aamuvuoroon. Nyt en halua. Mulla on ihana työ, ihana tiimi, mielenkiintoisia potilaita ja mahtavat työvuorot. Katsotaan josko tää tästä ajan kanssa taas helpottais.

Aamu on täytetty koulupapereita, tehty yhdessä läksyjä, pelattu pelejä, rakennettu legoilla ja leikitty. Me ollaan L:n kanssa pidetty palaveria autotallissa niin että L pitää ovea kiinni toisella kädellä M:n kirkuessa ja potkiessa oven toisella puolen.

Töissä on ollut tänä viikonloppuna aivan tolkuton kiire. Sellainen kiire ettei enää tiedä mihin suuntaan juoksis tai mistä aloittais. Kotona L repii hiuksiaan päästä kaksikon kanssa. Yhdistelmä stressaantunut, riehuva K, ja huomiohakuinen, ahdistunut ja intensiivinen M on sellainen että se suistaa kenet tahansa hermoromahduksen partaalle. Osa minua haluaa jäädä kotiin, ottaa syliin ja pitää kiinni. Se toinen osa taas on helpottunut kun pääsen töihin ja saan jättää meidän kullannuput L:n iloksi.

Huomenna on taas mun vuoro.