pelastakaa maanantait

Maanantaiaamuna oon nukkunut aivan liian vähän herätessäni kuuden aikaan siihen että M on koulustressissään kastellut sänkynsä. Se nukahtaa hetkeksi vielä meidän väliin mun maatessa sängyssä odottamassa pian soivaa herätyskelloa. M hyppää suihkuun mun tuijottaessa peilistä liian vähästä unesta punoittavia silmiä. Kaivan laatikosta silmätipat. Muistan sen harmaan hiuksen jonka löysin eilen illalla ja huokaan.

Alakerrassa eväslaatikoita ei löydy mistään ja uninen L mutisee ettei tiedä mihin on ne laittanut. Tarjoilen vasemmalla kädellä laumalle muroja, oikealla keitän kahvia ja sillä kolmannella kädellä – ai mikä kolmas käsi? – pakkaan niitä olemattomia eväslaatikoita. Kahvi jäähtyy mukiin mun latoessa sekalaiseen valikoimaan erilaisia rasioita välipaloja ja lounaita, kesäkurpitsaleipää, jogurttia, mantelimaitoa, kuivattuja hedelmiä, kuivattuja mandariineja, vettä. L on heittänyt M:n pissaiset lakanat kodinhoitohuoneen lattialle ja ohimennessäni lykkään ne pesukoneeseen ja koneen käyntiin. Samaan lastiin mahtuu mun viikonlopun työvaatteet. Tiskikoneessa on puhtaat ja aamiaistiskit jää keittiön työtasolle. Huikkaan L:lle et roskis pitää vetää ulos, onhan maanantai ja roskapäivä.

L lupaa tiputtaa M:n koululleen. Mä hoputan jannuja pukemaan ja laittamaan kengät jalkaan samalla kun käytän Koiran pissalla ja yritän ohimennessäni hörppiä jäähtynyttä kahvia. Tarkistan että kaikien repuissa on kaikki tarvittava, pakkaan kaksi poikaa reppuineen autoon ja suuntaan kohti ekaa koulua. Siellä koulun pihalla tajuan ettei K saanut koskaan lääkettään. Katson sitä kun se seilaa pitkin pihaa sen sijaan että seisoisi jonossa. Muistutan sitä noin kolmisenkymmentä kertaa siitä että reppu pysyy selässä kunnes se on päässyt luokkaan – turhaan.

Puhelin soi ja L kysyy onko sen lompakko mun autossa. Käyn tarkistamassa, ja onhan se. Ajan etuajassa O:n koululle, saan jättää sen etuajassa luokkaan ja sen sijaan että kaahaisin hakemaan sähköjäniksen lääkettä kaahaan M:n koululle viemään L:lle sen lompakkoa. Väsymys painaa silmissä ja kaipaan sitä juomatonta aamukahvia. Katson kelloa ja totean että kahvit saa jäädä juomatta koska mulla alkaa M:n koululla palaveri varttia yli yhdeksän, enkä mitenkään kai kerkeä ensin viemään lompakkoa ja sit ostamaan kahvia, K:n lääkityksestä puhumattakaan.

L saa lompakkonsa ja lähtee töihin. Mä käyn moiskauttamassa pusun prinsessan poskelle ja suostun heti toisen äidin ehdotukseen lähteä kahvikauppaan palaverista myöhästymisen uhallakin. Wendy ajaa ja me jutellaan samalla niitä näitä. Lopulta meillä on kahvit kourassa ja me ollaan takaisin koululla vaan viitisen minuuttia myöhässä. Raiteiltaan suistunut aamu saadaan vähitellen takaisin raiteilleen. K saa lopulta lääkkeensä koulun päätyttyä open todetessa et olihan se aika levoton, niin varmaan.