Siirry pääsisältöön

koululaiset

Mulla meni sukset ristiin K:n viimevuotisen opetustiimin kanssa jo kauan ennen kuin K oli edes kouluikäinen. Lähtökohdat viimevuodelle oli siis heikot, ja vasta kevään viimeisessä palaverissa tiimi myönsi että ongelma saattaa ehkä kuitenkin olla myös jossakin muualla kuin lapsen vanhemmissa. Vuosi meni siihen että yritettiin lähinnä olla asiallisia ja tulla edes jotenkin toimeen. Kaadoin siis lasiin kuohuvaa alkukesästä kun sain kuulla että yksi opettajista oli siirtymässä toiseen kouluun ja toinen jäämässä eläkkeelle. Tiedän etten ollut ainoa, aika moni muukin huokaisi helpotuksesta kevätjuhlassa.

Tämänvuotinen tiimi on mulle uusi, mutta olin kuullut paljon hyvää ystäviltä ja tuttavilta. Tiesin että toisen open sisko on ollut M:n ope aikanaan. Ensivaikutelma oli hyvä, siis silloin kun ajoin ennen koulunalkua puhumaan K:n ryhmäsijoituksesta. Neljän koulupäivän jälkeen koulusta tulee iloinen, hyväntuulinen ja puhelias lapsi. Viime vuonna sain käsiini väsyneen ja kiukkuisen pienen pojan, jota ei pidellyt yhtään mikään. Toki aikaakin on kulunut vuosi, koulunkäynti ei ole uutta ja nyt lapsella on lääkitys.

Maanantaina lääke jäi siinä aamun kaaoksessa antamatta ja kun koulun jälkeen kysyin et miten sillä oli mennyt, sain odotusten mukaisesti kuulla että aika levotonhan se oli ollut. Tiistaiaamuna K:n lääke tais olla ensimmäinen asia josta huolehdin ja hakiessani K:n koulusta kysyin taas miten sillä oli mennyt. Sekä erityisope että ope sanoivat että huikeeta miten valtava vaikutus lääkityksellä on K:hon. Niinpä.

Eilen pojat oli leikkineet aamun kahdestaan meidän muitten vielä nukkuessa. Jo maanantai-iltana K pyysi et rakennettais junarata ja mä sanoin et rakennetaan vaan – huomenna. Aamusta K oli tarttunut härkää sarvista ja kun avasin poikien huoneen oven oli junarata valmis. Katselin sitä hetken ja hain kameran, tästä pitää saada kuva. Vielä illalla pöytä oli ollut tyhjä.



M:lla oli eilen koulussa testipäivä. Testauksen tarkoituksena on selvittää jokaisen oppilaan lukemisen taso, jotta opetus voidaan parhaiten räätälöidä oppilasryhmän tarpeitten mukaan ja tarvittaessa myös antaa eritasoisille oppilaille erilaisia tehtäviä näitten tason mukaan. Tavoitteena on välttää turhautuminen liian vaikeista tai helpoista tehtävistä. Koulun jälkeen kysyin miten sillä oli sujunut huolimatta siitä ettei testituloksia kerrota oppilaille tai vastauksia kysymyksiin kommentoida mitenkään. Testi on ns. aikatesti ja tavoitteena selvittää kuinka monta sanaa lapsi ehtii lukemaan annetussa ajassa oikein. En ollut erityisen hämmästynyt kun M kertoi et sanat oli loppuneet ennen kuin aika. Sitä en tiedä oliko se lukenut kuinka monta sanaa oikein.


Siinä missä M saa ahdistuskohtauksia ja raivareita, ja on monin tavoin haastava, tiedän että olen yhtäaikaa sangen onnellisessa asemassa siinä ettei M koe lukuläksyjään läksyiksi. Sille se säädetty 10-15 minuuttia päivässä on lähinnä alkupala.


tänään matkalla koulubussille 
meillä on vielä kesä ja tuntuu huimalta että Suomessa odotellaan jo ensilunta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...