Siirry pääsisältöön

sadetta ja takkuja ja sateisia ajatuksia

Sataa, sataa, sataa… sataa kaatamalla. Noin nopeesti vis kuvitella et syksy tuli kertaheitolla, mutta kun on lämmin. Jo aamusta 15C. Monsuunisade väitän minä, jonkun hirmumyrskyn häntä. Aamuliikenne oli jumissa. Sataa vettä, kukaan ei pääse mihinkään ja kaikki on taas muutamassa kuukaudessa onnellisesti unohtaneet et täällä sataa vettä aika usein lokakuusta heinäkuuhun.



K tuli eilen koulusta kotiin kuin myrskyn merkki ja ilmoitti pontevasti et sillä on ollut aivan kamala päivä. Kysyin et miksi, ja se vastaa edelleen hyvin ponnekkaasti ettei se todellakaan halua puhua koko asiasta. Laitan viestiä opettajille, eikä niillä ole aavistustakaan siitä mitä oli tapahtunut. Illalla nukkumaan mennessä se viimeinkin kertoo mulle että ne oli syöneet ja menneet vessaan väärässä järjestyksessä. Niinpä, pienestä se voi olla kiinni.

O sen sijaan tapaa puheterapeutin. Ne puuhailee ja leikkii tunnin ja lopulta mä saan palautteen arvioinnista. Terapeutti on kahdenvaiheilla, ja me aloitetaan konsultointijakso jonkun änkytysspesialistin kanssa jossa tilannetta seurataan. Kyllä, jätkä änkyttää. Se toistaa sanan alkukirjainta, kokonaista sanaa tai välillä menee täysin lukkoon eikä saa mitään ulos. Mä oon tyytyväinen siitä et ongelma tuli testissä esiin. Ne haluaa nyt selvittää miten suuri osa sanoista katkeaa tai pysähtyy, siis että kuinka suuri ongelma tää on vai onko se niin lievää ettei sille kuitenkaan tarvitse tehdä mitään. Mä näen että sen puhe häiritsee sitä itseään.

M:n koulusta soitettiin. Se oli välitunnilla saanut pallon päähänsä. Rillit oli onneksi säilyneet ehjinä ja niin lapsikin. Kotiin se tulee päävammarannekkeen kanssa ja paperit taskussa. Juttelin koulusihteerin kanssa, se sanoi et M oli jo palannut luokkaan ja oli ihan kondiksessa. Eilen illalla se istui mun kanssa tekemässä läksyjään. Se teki neljä vai viisi jaksoa matikkaa koneella ja valitti et tehtävät on liian helppoja. Aiemmin se kuitenkin tilitti et koulussa matikka on vaikeeta. Sain kaivettua siitä ulos et matikka ei oo vaikeeta, mut keskittyminen siihen on. Onneksi tänään on se psykiatri.

syksy saapuu pihalle

Viikonloppuna seurasin yhden äidin surua siitä että lapset ovat jo teini-ikäisiä, sellaisia melkein aikuisia. Jäin miettimään itseäni ja sitä miten sitä itse osaisi nauttia jokaisesta ikävaiheesta, siis siitäkin että ne kasvaa ja niistä tulee itsenäisiä ja omanlaisiaan. Toivon että osaan, toivon että pystyn. Aamulla M kertoo mulle kylppärissä et sit kun se on 27 ja asuu omassa talossaan mä saan tulla sinne kylään silloin kun se ei ole töissä sairaalassa. Nyt mä meen rakentamaan legoista batmanin talon ja sen luolan, ja ehkä sukellusveneen, ja avaruusaluksenkin. 

sadepäivän asu - Marimekko
tossut - Keen

Kommentit

  1. Voi K ja K:n kamala päivä...Pienestä kiinni tosiaan. Toisaalta ihanaa että koulu sujuu muuten niin hyvin että päivän pilaa ainoastaan noin pieni asia.

    Saako Amerikassa Marimekon vaatteita kaupoista vai tilaatko netistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marimekon vaatteita saa täällä parista kaupasta, ja sit netistä tilaamalla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...