Siirry pääsisältöön

76.5

Taisin kirjoittaa tästä aiheesta viimeks joskus tammikuussa. Ohuesti sivusin aiheutta omassa turhautumisessani myöhemmin keväällä, ja sit unohdin koko jutun. Sattumalta eksyin blogikirjoitukseen aiheesta ja jäin taas mettimään. Sen jälkeen meille tuli osastolle potilas, se potilas joka melkein rikkoi mun selän. Se potilas joka ilmoitti painavansa noin 159kg sairaalan vaa’an ilmoittaessa lukemaksi 228kg, kai se oli lopettanut laskemisen 160:n jälkeen. Painoindeksi oli 76.5, kaukana siitä määritellystä normaalipainosta, minkä sisään allekirjoittanutkaan ei mahdu, ei ole mahtunut koko aikuisikänään lukuunottamatta sitä vaihetta elämässä kun normaalipainon alaraja ohitettiin suurella tarmolla. Painoindeksi laskurissa sairaalloinen ylipaino alkaa kohdassa, jossa indeksi ylittää 40:n rajan.

Ihminen jonka painoindeksi on  76.5 on todellakin sairaalloisen lihava. Se on niin lihava ettei se enää kykene itse kääntymään sängyssään, saati nousemaan tai kävelemään. Tällainen ihminen tarvitsee erikoisvalmisteisen sängyn, erikoisvahvan sähköisen potilasnostimen ja viisi sairaanhoitajaa, ihan vain peseytyäkseen. Mitä tämä ihminen ajattelee? Haluaisin kuulla tarinan tämänkin ihmisen takana. Miten tähän tultiin? Mitä tapahtui? Itseaiheutettua? Joo, ja ei. Syömällä. Joo, ainakin osin. Mutta miksi? Kuinka kauan on aikaa siitä että tämä ihminen on kävellyt? Mitä sitten tapahtui? Puhutaan kuitenkin kuuden lapsen äidistä, jossakin vaiheessa tilanne on epäilemättä ollut toisenlainen.

Laihuus oli absoluuttinen ihanne. Sen jälkeen ihanteeksi nousi laihuus yhdistettynä kiinteyteen ja jokaisen piti olla liikunnallinen, kiinteä ja kaunis. En mahdu siihen ihanteeseen, olen liian laiska. Terve riittää. Liikunta on mulle metsän polku tai uima-allas, töissä nousen sille päälle sattuessani portaat kymppikerrokseen. Usein kuitenkin valitsen hissin. Parkkihallista nousen portaat hissin sijasta usein. Saatan tehdä iltaisin lankun tai kaksi, joskus teen, joskus en tee. Tunnustan olevani sohvaperuna. Myönnän etten nauti hikoilusta, oikeastaan inhoan olla hikinen, inhoan sitä tunnetta kun paita liimautuu kiinni ihoon. Silti olen kaukana siitä potilaasta.

Tunnen kasapäin keski-ikäisiä pehmeitä naisia. Osa näistä naisista kamppailee jatkuvasti painonsa kanssa, toinen osa taas ostaa pullansa ja syö sen tyytyväisenä. Tunnen toisen läjän keski-ikäisiä naisia jotka juoksevat vapaa-aikanaan maratonin tai kiipeävät vuorelle, niitä jotka täyttävät sen määritelmän – laiha ja kiinteä. Osa juoksee maratonin, koska haluaa juosta maratonin ja toinen osa juoksee ansaitakseen itselleen oikeuden syödä, tienatakseen itselleen hyväksynnän. Tuskin yksikään näistä naisista tulee siihen tilanteeseen missä paino riistäytyy hallinnasta, sivuutetaan se määrä kiloja ettei enää kannata laskea.


Viime keväänä pudotin 15% omasta painostani. Torstaina lääkärissä sairaanhoitaja totes että painan nykyään aina saman verran. Käyn vaa’alla vain käydessäni lääkärissä. Syön edelleen pullan ystävien kanssa kahvilla, otan haukun lapsen tarjoamasta herkusta, en laske kaloreita ja kaadan itselleni lasillisen viiniä. Periaatteessa olisin voinut laihduttaa enemmänkin. Käytännössä se olis tarkoittanut sitä että olisin ollut tilanteessa jossa joudun vahtimaan jokaista suupalaani pysyäkseni siinä alemmassa painossa, en halua. Olen liian mukavuudenhaluinen ja perso hyvälle ruualle. Valitsen mieluummin pehmeyden, sen että M taputtaa mua takapuolelle ja sanoo et mulla on maailman suurin peppu, ja sen että pysyn tällaisena tekemättä sen enempää. 

 
jouluna 2013 - heinäkuussa 2014

syyskuu 2014

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää