Siirry pääsisältöön

viikko voi olla pitkä aika

Me haettiin M koulusta aikaisin, ajettiin lentokentälle ja tiputettiin L sinne. Me pussattiin ja halattiin ja hyvästeltiin se viikoksi, toivotettiin hyvää lomaa ja se virnisti. Jokainen kymmenen tunnin aikaeron päässä asuva tietää ettei viikko Suomessa ole varsinaisesti lomaa vaan se on fyysisesti hurja suoritus stressaavalla minuuttiaikataululla. Torstaina sinne ja sit tänne ja perjantaina tonne ja tänne ja sit vielä sinne. Lauantai aamu valkenee aikaisin ja taas mennään. Systeemi pysähtyy seuraavan kerran keskiviikkona lentokoneessa ja sit pitäis torstaina taas kyetä töihin. Kaikkialla pitää syödä ja olla hereillä ja jutustella. Välissä ryntäillään kaupoissa ostamassa tuliaisia; reiman sadetakki, muumilautasia, marimekon murokulhoja, marimekon yöpaitoja.




Mulla oli sellainen ruusunpunainen mielikuva siitä kuinka me ollaan lasten kanssa yhdessä. Me laitetaan ruokaa ja leikitään ja katsotaan yhdessä elokuvia. Taustalla soi sellainen ihanan pehmeä musiikki ja kaikilla on vaan tosi kivaa. VÄÄRIN.



Heti kun auto lähtee takaisin kotiakohti alkaa hillitön tappelu siitä kuka saa tabletin, kellä se oli viimeksi ja kuinka kauan kukin saa sitä käyttää. Yhden pelatessa ne kaksi muuta kysyy mlta viiden sekunnin välein kuinka kauan pitää vielä odottaa seuraavaan vaihtoon. Kaupan pihalla M kieltäytyy tulemasta ulos autosta. Se ei halua mennä kauppaan ja se haluaa jäädä autoon. Lopulta me kuitenkin ollaan kaikki siellä kaupassa ja pojat riehuu aivan hillittömästi. Huokaan ja lasken sataan ja lupaan ostaa niille tässä erityistilanteessa limua. M haluaa mansikkalemonadea ja pojat Jonesin greippisoodaa. Mä ostan sipsäkin olutta – viimeisen 45 minuutin kokemuksen perusteella se tulee varmasti tarpeeseen.





Kotona tilanne saadaan taas hallintaan. Me haetaan autotallista kurpitsat ja kaiverretaan ne, ekaa kertaa M kaivertaa itse omansa. Siemenet lävikköön, pesuun ja hetkeksi suolaveteen kiehumaan. Seuraavaksi oliiviöljyyn, pellille ja ripaus suolaa perään. Parikymmentä minuuttia uunissa 200C:ssa ja hyvää on. Valmiit kurpitsat kannetaan kuistille odottamaan pimeäntuloa. Mun siivotessa meidän sotkuja mä paimennan ne keittiön pöydän ääreen askartelemaan lisää kurpitsoja. Meteli on päätähuimaava, mutta kukaan ei onneksi enää tappele.










Päivälliseksi ne haluaa pannareita ja pekonia – sopii. Ehkä meillä on sittenkin ihan kivaa.


Kommentit

  1. Mekin kaiverrettiin tänään kurpitsat ja siemenetkin tein samalla ohjeella.

    VastaaPoista
  2. miten kova tuommoinen kurpitsa on? Siis - onko sen kaivertaminen kovin työlästä (jos on ihan läppäkäpälä)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinköhän sitä vertais, omenaan? Eli on aika kovaa ja käsittelemin noin ruuanlaiton kannalta on helpompaa jos sen ensin kypsentää.

      Poista
  3. Jätetäänkö noihin kurpitsoihin se syötävä osa sisään? Eli meneekö noiden lyhtyinä olleiden kurpitsoiden "liha" tavallaan hukkaan? Siemenet ilmeisesti vaan saa talteen? Pysyiskö se kuori kasassa jos kaivertais sitä lihaa vielä enemmän talteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vois sitä lihaakin sieltä enemmänkin kaivertaa talteen, oon laiska. Raa'an kurpitsan käsittely etenkin kokonaisena on aika haastavaa. Muutenkin ruuanlaittoon ostan niitä samannäköisiä mutta pienempiä "sokerikurpitsoja".

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...