Siirry pääsisältöön

ehkä meidät pelastaa batman

Me puhuttiin eilen töissä isosta eestä. Siis silleen vaan jutusteluna työkavereitten kesken eikä mitenkään virallisesti. Virallisesti tiedän aiheesta jotakuinkin sen minkä ihan kuka tahansa voi lukea netistä tai selvittää telkkaria katsomalla. Töissä meille on jaettu monisteet ebolan varhaisista oireista ja jokainen meistä tietää jo ihan muitten tartuntatautien perusteella suojautumisprosessin, ihan samalla tavalla kuin jokainen meistä saattaa pistäytyä eristyshuoneessa ilman kyseisiä suojavarusteita JOS tauti tarttuu vain kosketuksella, eikä itse koske mihinkään.

Useimmat näistä yleisimmistä (MRSA, VRE, cdiff) tarttuvat nimenomaan koskettamalla, ei välttämättä potilasta, vaan ovenkahvaa, lakanaa, tietokoneen näppäimistöä. Influenssapotilaan huoneeseen voi mennä suojautumattakin jos pysyy riittävän kaukana, ja vatsataudit ja sairaalaripulit ei lähde käsistä käsidesillä – sillä millä kädet putsataan automaattisesti aina huoneeseen tultaessa ja sieltä lähdettäessä - vaan ne pitää oikeesti pestä pois hankaamalla, veden ja saippuan kanssa. Noron saat siis vaikka liottaisit käsiä alkoholissa aamusta iltaan, jos et pese käsiä kunnolla. Tuberkuloosipotilas on alipainehuoneessa ja sinne mennään siinä nyt jo kaikille tutussa maskissa, siinä jossa moottori puhdistaa hoitohenkilökunnan hengittämän ilman. Jokainen meistä tietää myös ettei eristyshuoneessa pyyhkäistä otsatukkaa silmiltä, rapsuteta nenää tai kaiveta korvaa.

Jokainen meistä siis periaatteessa osaa toimia oikein. Virallinen taho sanoo että ebola tarttuu huonosti. Päätellen siitä miten vähän tapauksia on nähty länsimaissa olen taipuvainen yhtymään tähän näkemykseen. Toisaalta ne suojapuvut maskeineen kertovat toisenlaista tarinaa. Totuus lienee jossakin puolivälissä tai sitten siinä ettei kukaan kuitenkaan ole ihan, ihan varma siitä miten. Jos jo aivan, aivan varmasti tiedettäisiin että ebola tarttuu kuten HIV, eli äärimmäisen huonosti ei kenelläkään olis enää tarvetta vetää ylleen avaruuskaapua maskeineen ja moninkertaisine hanskoineen.

Sitten se toinen puoli. Ebolan varhaisiin oireisiin kuuluu kuume, päänsärky, lihassärky, yskä, vatsakivut, ripuli, oksentaminen, yhdessä tai erikseen. Lokakuusta huhtikuulle sairaalaan hakeutuvista potilaista noin pääsääntöisesti on oirekenttä joka täsmää ebolaan ihan yhtälailla kuin mihin tahansa talviseen virustautiin. Tosiasiassa ei ole mahdollista lähteä liikkeelle siitä oletuksesta että jokaisella ensiavun ovista sisään astuvasta ihmisestä on ebola, vaan lähdetään liikkeelle siitä perusoletuksesta että kyseessä on joku meille tutumpi virustauti. Jos ebolan leviämisen estäminen oikeasti vaatii sen hurjan suojautumisen mitä lehdissä, telkkarissa ja valokuvissa nähdään on peli menetetty jo aikaa sitten. Entä sitten ne ensiavun ovista sisäänastujat, miltä meillä näyttää ensiavussa tänä talvena? Onko siellä jatkuvasti satoja ihmisiä nuhakuumeen takia, siksi että hoitoon hakija itse pelkää saaneensa ebolatartunnan?

Itse siellä potentiaalisessa eturintamassa työskentelevänä, olen taipuvainen ajattelemaan ettei kukaan vielä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kukaan ei tiedä miten laaja tästä epidemiasta tulee länsimaissa, vai tuleeko siitä epidemiaa lainkaan. Jos siitä tulee pandemia ei auta muu kuin pitää pää kylmänä ja Jumala mielessä, paniikki ei auta ketään. 



Kommentit

  1. Varmaan meinasit, jos siitä tulee pandemia.
    Mutta kiinnostavaa pohdintaa, tässä on jännää just tuo, kun kukaan ei oikein tiedä mitään.

    -Heidi

    VastaaPoista
  2. Fiksua aiheen miettimistä! Täytyy vaan toivoa ja rukoilla parasta ja tehdä sen minkä itse voi.

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pese käsiä, se on tärkeintä. Oli sitten kysymys ebolasta, nuhakuumeesta tai vatsataudista :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...