Siirry pääsisältöön

äiti nukkuu tänään päikkärit

Sanotaan että vanhemmille tulee ainakin noin keskimäärin yllätyksenä se miten rankkaa elämä vauvan kanssa on. Me taas oltiin henkisesti valmistauduttu valvomaan ainakin vuoden päivät, ja kesti siis aika kauan ennen kuin me ymmärrettiin että keskimäärin vauvat kuitenkin myös nukkuu. Edes vähän ja joskus. M ei nukkunut. Tai siis nukkui se 45 minuuttia kerrallaan, mieluiten sylissä eikä ainakaan missään rattaissa tai sängyssä.

Olin siis vähintäänkin hämmentynyt kun jannut syntyi ja ne nukkui. Kuusiviikkoisena ne nukkui jo satunnaisesti kokonaisia öitä, tarkoittaen että ne söi puoliltaöin ja sit seuraavan kerran aamukuudelta. Me mietittiin et onkohan niissä jotakin vikaa kun ne nukkuu. Muistan miten O nukkui päiväunia rattaissa autotallissa, täyteen toppavarustukseen pakattuna monta tuntia. M oli kaksi, se ei nukkunut päiväunia. Se oli lopettanut päiväunensa jo kauan ennen kuin täytti kaksi. Ystävän seitsemänvuotias nukkuu edelleen viikonloppuisin päiväunet.

Jotenkin olen kuitenkin kaikesta huolimatta elänyt sellaisessa harhassa että kun lapset kasvaa ne lopulta nukkuu myös öisin. Keskimäärin pojat nukkuukin. O herää satunnaisesti painajaisiin tai kasvukipuihin. O:lle kun tarjoaa pari lasten buranaa sen pää kolahtaa takaisin ja se nukkuu taas, aamuun asti. K ei herää. K nukkuu yöllä ja herää varhain. M... No se on M. Pehmeästi me yritetään edelleen siirtää sitä meidän sängystä edes patjalle lattialle. Satunnaisesti se onnistuu, keskimäärin se ei onnistu. Tällä viikolla meillä on taas valvottu. Nukuttu levottomasti. Oltu nukkumatta keskellä yötä. Sylitelty ja valvottu aamukahdelta. Herätty varhain ja oltu vuoroin patjalla ja meidän sängyssä. Useimmiten meidän sängyssä. Levottomana ja poikittain. Muistan nähneeni sellaisen kaavakuvan vauvasta vanhempien sängyssä, siis siitä missä asennossa se nukkuu ja kuinka paljon se onnistuu häiritsemään vanhempiensa unta. Meillä voi edelleen toteuttaa tän saman kaavion, mutta poikittain makaavalla viuhtovalla ja potkivalla nukkujalla ei ole mittaa 60-90cm vaan jotakuinkin 130cm. Silloin joskus ennen se huvitti ja nyökyttelin koneen ruudun edessä päätäni; kylläpä on taas osunut oikeaan... Enää ei naurata. Ei naurata yhtään.

http://www.howtobeadad.com/

Kukaan ei kertonut mulle etukäteen että valvominen ei kestä yhtä tai kahta vuotta. Kukaan ei kertonut ettei ne nuku vielä silloinkaan, kun ne on jo melkein seitsemän. Saanko tänään nukkua päiväunet?



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reetta13. helmikuuta 2015 klo 12.13

    Taas niin tuttua, etenkin elämä 45 minuutin sykleissä...kahdessa aika erilaisessa :) Eka vuosi meni varmaan keskimäärin 15-30 minuutin unipätkissä. Jostain syystä mä olin silti aina vakaasti sitä mieltä, että "meillä nukutaan hyvin". Se oli se tunne, kun jossain vaiheessa vajosi pakostakin sellaiseen syväuneen, joka virkisti - vaikka sitä olis kestänyt sen vartin. Joskus sitten pidin huvikseni tukkimiehen kirjanpitoa yöheräämisistä ja järkytyin aamulla, kun viivoja saattoi olla pitkälti yli 20 per yö. Mutta ei, mä en ollut väsynyt, mä olin vain onnellinen vauvoista. Olin varautunut valvomaan ja koko ajan odotin vielä pahempaa...varmaan sitä raivoa ja uupumusta ja vihantunteita jne, mitä ei mulle tullut.
    Ja sekin on tuttua, ettei se sitten lopukaan siihen vauvavuoteen. Meillä toinen alkoi nukkua 5-vuotiaana, toisesta ei vielä uskalla sanoa. Ajoittain se nukkuu kyllä (tarkoittaa et on vain 1-2 heräämistä, joiden jälkeen nukahtaa helposti uudelleen), mutta pieninkin muutos tai mullistus saa unen katoamaan. Silti mä olen taas sitä mieltä, että meillä nukutaan ihan hyvin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. helmikuuta 2015 klo 17.18

      Olen puhtaan ja avoimen kateellinen. Tarvitsen yöuneni, ja nukun muutenkin huonosti ja levottomasti - mistäköhän tyttö lie huonot yönsä perinyt ;) - ja nukahtaminen näitten yöllisten katkosten jälkeen vie tovin jos toisenkin.

      Poista
  2. Melina17. helmikuuta 2015 klo 8.19

    Lasten kasvaessa on jännä näin jälkikäteen huomata miten lasten uni- tai syöntivaikeudet pienenä voivat korreloida muita yliherkkyyksiä tai vaikeuksia myöhemmin. Meillä esikoinen lopetti myös päikkärit vähän päälle 1-vuotiaana, vaati vauvana jatkuvaa kantamista, eikä kestänyt eri ruokalajien koostumusta ja maistoi makuja mitä me emme maistaneet. Pikkulapsena hän kärsi myös epämääräisistä vatsavaivoista, myöhemmin päänsäryistä. Nyt isompana en voi olla näkemättä punaistaa lankaa joissain näissä vaivoissa jotka ovat jatkuneet eri muodoissa myöhemmin. Mutta jälkikäteen sitä on aina viisaampi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää