Siirry pääsisältöön

rakkaalla lapsella...

Viski, Whisky, Whiskey, Bourbon, Straight Rye, Scotch... yhtälailla kaikki sitä samaa; usquebaugh - "elämän vettä". En ole mikään viskityyppi. En lähde väittämään ettei naiset juo viskiä, toiset juo ja toiset ei juo. En juo. Pitäydyn hyvissä Gineissä, oluissa ja viinissä - niin ainakin luulin.

vasemmalla vähän isompi tynnyri




Fredde juo viskiä. Se juo skottia ja bourbonia. Se juo ruisviskiä, mallasviskiä ja maissiviskiä. Sillä on omat suosikkinsa ja oma näkemyksensä siitä mikä on hyvää. Mun tehtävä on ottaa siemaus ja irvistää.





Tuli kuitenkin pysähdyttyä hetken mielijohteesta meidän omalla, paikallisella tislaamolla. Jos ei muuta, niin siks et on se pahuksen pyhän valentinuksen päivä. Muutenkin on kivaa olla mukava vaimo, ja puitteetkin oli makeet. Kieltäydyin kohteliaasti maistelusta ja sanoin keskittyväni kuvaamaan, ens kerralla saatan valita toisin. Maistoin siemauksen talon bourbonia ja valmistauduin irvistämään, mut sehän oli oikeastaan aika hyvää. Se suora ruiskin maistui, enkä muista koskaan todenneeni taskulämpimästä vodkasta että se olis hyvää - tämä oli.





Ehkä mustakin kasvaa ajan kanssa viskisieppo. Aikoinaan muistan miten lukion äidinkielenlehtori ilmoitti aineita palauttaessaan että  arvosana saattaa olla suoraan verrannollinen nautitun viskin määrään.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...