Siirry pääsisältöön

sunnuntai on viikon paras päivä

Tätä meidän käsittämättömän käsittämätöntä kevätsäätä ei auta kuin hehkuttaa. Joo, kyllä ainakin periaatteessa ihan minä päivänä tahansa voi olla viitisentoista astetta, niin marraskuun pimeydessä, jouluna kuin heinäkuussakin. Voi olla lämpimämpääkin, mutta että se on sellainen puolivakaa olotila, että on aina vaan lämmintä. Välillä lämmintä ja sadetta. Välillä lämmintä ja monsuunisade ja sit taas pitkään lämmintä ja aurinkoista. Se on poikkeuksellista, tai jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista. Muistan tällaisen kevään tai talven tai talvikevään niiltä vuosilta kun me oltiin vielä uusia, siis joskus kakstuhatta jotakin, ehkä neljä. Helmikuun keskimääräinen lämpötila, on 10-12C, ei 16-19C. Takit jää naulakkoon ja puistossa osa ulkoilijoista kulkee edelleen toppatakeissa ja toinen puolisko juoksentelee shortseissa ja helletopissa. Totuus lienee jossakin puolivälissä.


magnolia kukkii

Eilen illalla, helmikuun 14. O lähti liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa. Niin, se on sinällään ihan normaalia että toi jannu kulkee shortseissa ja lyhythihaisessa kesättalvet, mutta se ettei se tarvinnut sitä takkia edes illan pimeydessä, se ei ole ihan tavallista. Se ei ole ihan tavallista edes keskellä kesää. Eikä se etten mäkään tarvinnut sitä takkia jonka lähtiessä lykkäsin käsilaukkuun.

Siinä on sievässä rivissä yhteensä vähän vajaalla puolellatoista MILJOONALLA eurolla autoja.
Niittenkin omistajat kai juhlisti Pyhää Valentinusta jossakin lähistöllä.

Sunnuntai meni korjatessa pionipenkkiä, lukiessa Kodinkuvalehteä mimosa kädessä ja Koira kainalossa. Se meni pelatessa lautapelejä lasten kanssa ja nukkuessa hyvät päiväunet. Mun nukkuessa Koiran kanssa sohvassa Fredde vei lauman pyöräretkelle. Lautapelejä me pelataan jatkuvasti. Päikkärini nukun useimmiten niin että lapset katsoo telkkaria mun päällä kun mä nukun, mutta Kodinkuvalehteä en muista lukeneeni kaikessa rauhassa ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen.


missä Koira? No, siellähän se...

mukavaa sunnuntaita

Aamulla ei ehditty kirkkoon, koska rinsessa ruusunen nukkui melkein yhteentoista. Sen sijaan me käytiin O:n kanssa kahdestaan kaupassa rinsessan nukkuessa ja ostettiin mulle 24 ruusua kympillä. En ollut ainoa siinä kukkatiskillä, joka oli säästänyt ruusujen ostamisen velentinen jälkeiselle aamulle. Ostettiin me muutakin, skumppaa mimosaan, appelsiinimehua, leipää, challahpullaa, kinkkua ja juustoa. Jääkaappin kun ammottaa pian ihan aikuisten oikeesti tyhjyyttään. Ai miks? No siks et me odotellaan meidän bonusseteliä. Me saadaan kahdesti vuodessa bonusseteli Costcosta, siis vähän samaan tapaan kuin ainakin aikoinaan S-ryhmä lähetteli bonusshekkejä. Ero on vaan se ettei se bonus ole muutama kymppi, vaan meidän viisihenkisen perheen vuoden ostoksilla melkein tonni. Sitä kannattaa siis vähän odotellakin.




Ainakin luulen että on laskiaissunnuntai. Hellalla kohoaa pullataikina ja mantelimassa odottaa pöydänkulmalla pääsyään pullantäytteeksi. Kaupasta löytyi kermanpursotushyllystä viimeinkin myös maidotonta kermaa. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...