Siirry pääsisältöön

täällä myydään ihan mitä vaan

Kerran vuodessa on postilaatikkoon kolahtanut Costcon bonus, ja näin helmikuussa naamakirjakin täyttyy bonussetelikuvista. Joku saa muutaman satasen, toinen kuusikin sataa ja sit me monilapsiset perheet kerätään näitä jumboseteleitä. Yhtälailla jokainen odottaa sitä omaa seteliään. Näitä bonareita käytetään puutarhakalusteisiin, huonekaluostoksiin, autoihin, lomamatkoihin ja meidän tapauksessa – varmasti monen muunkin – ihan vaan ruokakaapin täyttämiseen. Listaa kerätään pitkään; kahvia, ruokaöljyä, roskapusseja, tiskiainetta, pesuainetta, yleispesuainetta, tiskikoneen huuhtelukirkastetta, muroja, luomujauhelihaa, luomukanaa...



Maanantaina se odotettu aarre sit viimein tuli, paksyu kirjekuori postilaatikossa. Listaa on kerätty pöydänkulmalla pitkään. Kaupassa aseena on kaksi jättiostoskärryä. Siinä vaiheessa kun koko kauppa oli kierretty alettiin olla tilanteessa jossa kolmannellekin kärrylle olis ollut käyttöä. Olis pitänyt ottaa kuva. Hyllyyn jäi vielä jauhosäkit ja riisisäkit.  Mukana niitten ostoslistan peruskamojen lisäksi tuli laatikollinen olutta, viisitoista pulloa viiniä, neljä juustoa, sisäfile, parmankinkkua, italialainen soppressata salami, tuoreita marjoja, lohta. Ostettiin me uus vaakakin, sellainen hieno joka juttelee suoraan puhelimen kanssa.



Costco ei kauniilla asetteluilla koreile. Sen sijaan laatuun on panostettu, samoin kuin isolle perheelle sopiviin pakkauskokoihin. Minimimäärä mantelimaitoa on 1.5 gallonaa, 5.7 litraa, pienin purkki mansikkahilloa  1.19kg, luomujauhelihapaketissa on vajaat kaksi kiloa luomulehmää. Costcosta saa mitä tahansa. Oikeesti mitä tahansa. Sieltä voi ostaa terveysvakuutuksen, lattiat, lomamatkan, silmälasit, kuulolaitteen, tekarit, ruokaa, juomaa, vaatteita, lääkkeitä, leluja, työkaluja, huonekaluja, liinavaatteita, veneen, auton... just name it. Lasten yöasut me ostetaan melkein poikkeuksesta täältä, sillä luomupuuvillaisen pyjaman voi kantaa kotiin kahdellatoista taalalla. Muuten vältän ostamasta täältä etenkin lastenvaatteita, se sama talvitakki tai housut kun on aika monella muullakin. Viime talvena pojilla oli Costcon toppaliivit, ja useampaan kertaan me saatiin koulusta kotiin väärä ulkovaate.

Kassalla loppusumman ollessa $1,223.59, oli kivaa ojentaa se shekki kassapojalle ja vähentää lopusummasta melkein yhdeksän sataa. Parkkipaikalla ohikulkija kysyi et kai meillä on paljon apua tän kaiken ruuan kanssa ja Fredde huikkas lavalta et ei niitä oo kuin kolme reilun metrinkorkuista, mutta ne syö paljon.

onneks on iso lava

Fredde tyhjensi auton lavan, laittoi pakastekamat pakkaseen ja kylmätavarat kylmään. Loput odotti mua keittiössä kun tulin kotiin viettämästä ravintolailtaa tyttöjen kanssa. Tulipahan syötyä kauniistiaseteltua, keskinkertaista ja totaalisen ylihintaista ruokaa hyvässä seurassa. 

viini oli kivaa saada pikkukarahvissa


tästä riitti useammallekin


Kotiin tultuani juttelin hyvän tovin M:n kanssa ja tänään aamulla jannujen ollessa koulussa mä tyhjentelin kaikki kuivatavarat ja lääkkeet keittiön tasoilta kaappeihin.

ennen


jälkeen



Kommentit

  1. Miksi ihmeessa meille ei ole mitaan shekkia tullut? Paljollako pitaa olla ostanut etta sellaisen saa? Nimim. Mulle kanssa isoja shekkeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljolla. Me ollaan keskitetty kaikki - siis oikeesti KAIKKI - meidän ostokset yhdelle luotokortille ja vuoden ostoksilla kerätyillä bonuksilla tienaa viisihenkisessä perheessä tän.

      Poista
  2. Anonyymille tiedoksi, että se on ihan American Express luottokortti. Sitä kun vinguttaa koko vuoden jokapaikassa niin saa hyvän bonuksen. Costcon ja American Expressin yhteistyö päättyy ensi vuoden alussa, koska se ei ole ollut amexille taloudellisesti kannattavaa. Mutta eiköhän heille joku muu kumppani löydy.

    VastaaPoista
  3. Pitääkö koko bonussumma käyttää yhdellä ostoskerralla? Tuntuisi jotenkin käytännöllisemmältä, jos sen voisi jakaa usealle kerralle.
    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse käyttää kerralla. Meillä nyt on vaan tullut tavaksi ostaa koko summalla ja samalla latoa kärryyn vähintään puolen vuoden tiskiaineet, roskapussit, pyykinpesuaineet jne.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...