Lauantaina oli
rentoa. Syötiin pitkään aamiaista, pelattiin lautapelejä ja tehtiin yhdessä
yksi palapelikin Fredden siivotessa talon lattiasta kattoon. Lopulta oltiin
siinä kohdassa missä Fredde pysähtyi kysymään et aloittaako hän alusta tän
siivoamisen, vai lähdetäänkö johonkin?
Lähdettiin.
Lähdettiin ensin lelukauppaan leikkimään ja mukaan tarttui seuraava palapeli.
Samalla me aikuiset hypisteltiin potkulautoja ja Brion junaradan osia –
synttärilahjaksi pojille... Keskusteltiin 24-tuumaisen pyörän ostamisesta
M:lle. Lelukaupasta sujuvasti M:n vinkunan säestämänä Lake Washingtonin rannalle leikkipuistoon
nauttimaan aurinkoisesta säästä, ja sieltä M:n kiukutellessa katsomaan jahteja siihen
viereiseen huvivenesatamaan. M:aa kaihertaa tällä hetkellä kaikki. Siirtymät on
vaikeita, muutokset sen ajateltuun ja suunniteltuun sisäiseen ohjelmaan liki
katastrofaalisia. Just nyt se on jonkinlaisessa murroksessa itsensä, tai ehkä
ennemminkin koko maailman kanssa.
Viimeviikolla täydessä kukassa ollut Magnolia oli nyt kukissaan loppusuoralla viereisten vaahteroiden puhjetessa kukkaan. Tunnen suurta onnea ja siunausta saadessani elää paikassa jossa kevät voi halutessaan kiiruhtaa paikalle jo helmikuussa.
Kotimatkalla
ostettiin kaupasta Cointreauta, Absolutin Sitruunaa ja muita tykötarpeita.
Kotona tehtiin meille kuoharikoktailit; loraus Limoncelloa, loraus Cointreauta,
päälle proseccoa ja vielä loraus Pellegrinon sitruunalimua. Lapsille laseihin
Pellegrinoa ja lasinreunaan sitruunaviipaleet. Palapeli osoittautui aivan liian
helpoksi, se oli suurin ”Frozen” palapeli minkä löysin ja sen tekemisessä meni korkeintaan
vartti. Yritin löytää meille 500 tai 1000 palan palapeliä, tässä oli paloja
200.
Illalliseksi
syödään tänään kevätparsaa ja pihvit. Jääkaapissa odottaa käsittelijäänsä
kokonainen sisäfile. Alkupalaksi lampaanmaitojuustoa ja salamia.
Ihanaa
viikonloppua kaikille lukijoille!
voisiko M:n kohdalla olla kyse "pikkumurrosiästä"?
VastaaPoistaMeillä jokikinen nakero kipuili jonkinlaista alkeellista irtautumiskriisiä suurinpiirtein 6-v - täällä meillähän se asettuu niin viehättävästi juuri siihen peruskoulun alkua edeltävään kesään - on jäänyt hyvin mieleen.
Olen käsittänyt, että jossain siinä kuuden ikävuoden nurkilla lapselle tulee taju siitä, että hän on tavallaan "yksin" maailmassa, että kyseessä on jonkinlainen oman olevaisuuden tajuaminen.
Emmä tiedä, en osaa selittää paremmin.
Mutta sen muistan, että siinä vaiheessa ne hakivat omia rajojaan eri tavalla kuin aiemmin, ja että se liittyi nimenomaan jonkinlaiseen eriytymis-irrallistumis-yhdessäolemis-olemiseen. Ja että kaikenmoiset siirtymät olivat...elämyksellisiä ;) (esim. tulin hakemaan hoidosta liian aikaisin /liian myöhään /liian väärissä vaatteissa /liian hitaasti /liian nopeasti /puhuin liikaa /liian vähän jne,jne,jne)
Oot muuten varmaan ihan oikeassa! Miten en tullut ite ajatelleeksi moista, vaan oon vaan keskittynyt miettimään ja nillittämään et mikä ihme sitä NYT riivaa. Kiitos :)
Poista