Mä tiedän että
jossakin vaiheessa tullaan taas siihen pisteeseen, että aurinko on paistanut
taas riittävän kauan. Niin kauan ettei lauma halua enää koko ajan leikkiä
pihalla. Niin kauan että aina ei tee mieli istua ulkona auringossa. Niin kauan
että aurinkoon ja lämpöönkin kyllästyy.
Mutta se hetki kun
ekan kerran kaivaa kätensä multaan ja tuntee sen muhevan, kostean tuoksun
nenässään. Se hetki kun aurinko on taas niin lämmin että lapion seurana on
kauden eka ulko-olut ja jalassa kumppareiden parina shortsit ja hanskojen
kanssa lyhythihainen. Se taitaa olla vuoden parhaita hetkiä. O haluaa lapioda
multaa mun kanssa ja M ja K ajaa kilpaa pyörillään. Välillä O antaa niille
ylinopeussakot.
Jossakin
vaiheessa puutarhatyöt alkaa taas tuntumaan, no puutarhatöiltä. Mutta se kun
keväällä saa auringossa seistä ja tuumata; ”tohon uusi puska, noi siirrän vähän
oikealla omaksi ryhmäkseen, ja jos noi tosta – ne jotka ei kestäneet talven
sateita – korvaisi vaikka jollakin heinällä”. Puutarhamyymälässä ei tarvitse
olla yksin. Muutkin on samalla asialla; ”Vähän sitä ja vähän tota, ai täällä on
jo taimiakin... pitää ensin tyhjentää osa kasvimaan mullasta ja vaihtaa se
tuoreeseen kompostiin.”
On kevät. On
lämmin. Ulkona paistaa aurinko.
Kommentit
Lähetä kommentti