Siirry pääsisältöön

minulla on kaikki

Kävelin M:n kanssa kevyessä kevätsateessa koulubussille. Me pelastettiin kastematoja ja juteltiin. Pysäkillä vaihdettiin kuulumiset muitten vanhempien kanssa, puhuttiin syntymäpäivistä, rintaleikkauksista, lapsista ja elämästä, kaikki mahtui kahden sateenvarjon alle sateelta suojaan. Kotiin palaan yhdessä tuoreen naapurin kanssa, puhutaan kevyitä; millä luokalla sun lapset on? Koska muutitte? Mistä muutitte? Missä talossa te nyt oikein asuittekaan...


eilen oli sumua



Kotona odottaa kaksi nälkäistä miestä. Toinen haluaa sen vakkarinsa – maapähkinävoileivät – toisen listalla on jogurttia, hedelmäsalaattia, paahtoleipää ja omenamehua. K on syönyt kauan ennen meidän nautiskelijaa ja hyppelehtii heinäsirkkana ympäri keittiötä. Pyyhkäisen ohimennessäni sen pellavaista päätä. Aamun kysymystulva koskee tabletteja; Onko Kindle tabletti? On. Onko iPad tabletti? On. Onko M:n Androidtabletti tabletti? On. Onko mun Kindle Fire tabletti? On. Miksi ne on kaikki tabletteja? Mistä tietää että ne on kaikki tabletteja? Miksi ne ei ole tietokoneita? Miksi tabletit voi olla erikokoisia... Harhautan sen ajatuksenjuoksua ja pyydän että se keittää mulle kahvia, jannujen lempitehtävä.

eilen oli aurinkoa



Lastenlääkäriasemalla törmäsin siihen äitiin. Siihen jonka lapsi toipuu teho-osastolla leikkauksesta lastensairaalassa. Me halataan ja itketään ja mä kuuntelen. Tarjoan apua – sitten kun sitä tarvitaan. Bella voi tilanteeseen nähden hyvin. Kasvain saatiin poistettua kokonaan, lääkäri uskoo ettei se ole agressiivista tyyppiä, mutta patologin vastausta odotellaan. Äiti lupaa yrittää pitää meitä kaikkia ympärilläolijoita ajan tasalla, pyydän että ajattelisi nyt itseään ja perhettään, ei meitä. Kyllä me odotetaan. Lääkärinhuoneessa me huokaistaan yhdessä lääkärin kanssa, olen kiitollinen siitä että mun lapsella on nyrjähtänyt nilkka.



Myöhemmin Naamis tuo suruviestin toisaalta. Kahden pienen lapsen äiti on kuollut syöpään, kahden vuoden taistelun jälkeen. Kaikki Mollyn ystävät tiesi että näin kävisi. Silti tuntuu siltä että se tuli niin äkkiä, liian pian. Molly ei koskaan antanut sairaudelle periksi, ei hetkeäkään. Sunnuntaina on hautajaiset.

Elämä on hauras. Olen sanaton. Ajatukset kulkee näiden kahden perheen mukana, siellä missä lapsi on vakavasti sairas, niin vakavasti että paikalliset julkkikset käy tervehtimässä, ja siellä missä kaksi lasta on juuri menettänyt äidin.

Tunnen suurta ja syvää kiitollisuutta siitä mitä minulla on. Minulla on kaikki, tässä ja nyt.

eilinen aurinko kertoi sateen olevan tulossa


 
eilen me seurattiin yhdessä miten meille valettiin uusi jalkakäytävä

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää