Siirry pääsisältöön

punarinnan laulaessa

Herään ennen muita. En tiedä miksi, niin vaan käy. Kello on vähän vaille kahdeksan, uutta kesäaikaa vähän ennen yhdeksän. Oma rauha tuntuu taianomaiselta. Oma rauha on harvinaista herkkua heinäsirkan noin keskimäärin herätessä jo ennen päivänkoittoa. Tää on toinen kerta viikon sisään kun K nukkuu aamuisin, ollaanko me vihdoinkin siinä kohdassa että sekin oppii nukkumaan. M:n aamu-unet kun alkoi pitenemään just samoihin aikoihin, viiden vuoden kynnyksellä.

Perjantaiaamuna se nukkui. Annoin sen nukkua. Podin huonoa omatuntoa siitä miten paljon nautin aamustani niitten kahden muun kanssa, ilman K:n jatkuvaa säätämistä. Huomasin miettiväni että meidän elämä vois olla myös tällaista. Hiljaisempaa, rauhaisampaa. Ainakin aamuisin, unisena murolautasensa yllä torkkuvan M:n ollessa hiljaa... niin ihanan hiljaa. O on sanonut sen monesti ääneenkin, sen ettei se kuule edes omia ajatuksiaan noilta kahdelta muulta häseltäjältä. Se kaipaa hiljaisia, hitaita aamuja samoin kuin äitinsä.

Kuulen uunin naksahtelun leivän paistuessa. Kuulen kummankin kellon tikityksen ja ulkoota kantautuu punarinnan keväinen lauleskelu aurinkoisessa aamussa. Kupissa on kahvia. Koira nukkuu, Fredde nukkuu, M nukkuu, O nukkuu, K nukkuu. On sunnuntai. Viikon paras päivä.


Puolikymmenen aikaan, vedän leivän ulos uunista. Koira ilmestyy alakertaan ja sillä menee tovi aikaa tajuta että mä olen alakerrassa, onhan se kuuro ja melkein sokea. Hetkeä myöhemmin seurueeseen liittyy kaksi unentuoksuista nuorta miestä, K halaa mua riehakkaasti ja ilmoittaa rakastavansa mua koska mä olen sen maailman paras äiti. Mäkin rakastan – heinäsirkkaani. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää