maaliskuiset kesäpäivät

Pojat syö mehujäätä (K:lla on mansikka-punajuuri ja O:lla kiivi-avocado) shortseissa ja t-paidoissa. Me tultiin just pyöräretkeltä. Eilen ne sai bussipysäkillä naapurilta vähän toisenlaiset mehujäät, sellaiset joista niillä oli punaiset suut vielä illalla kylpyyn mennessä.

eilinen mehujääpusu

Kysyin aamulla haluaako M viedä syntymäpäivänään mehujäät kaikille luokkatovereille. Hetken se oli innoissaan. Yhtäkkiä sen ilme nuupahti; ”Mut ei me voida.” – Ai miks? ”No kun popsicle party voi olla vain jos sen voittaa koko luokka” – Joo, mut mä ostan ne mehujäätä ja tuon ne sulle kouluun, eikö? ”Niin, mutku se ei käy.” – Hmmm, mutta kyllähän kaikki tuo jonkun herkun kouluun kun on synttärit. ”Niin tuo, mutta ei mehujäätä.” Mun rakas, ihana, kaavamaisen ajattelumallin kuningatar. Mehujäät voi olla vaan palkinto, ei herkku. Kysyin saanko neuvotella asiasta open kanssa. Saan. Sentään.

Pihalla kukkii rosmariini ja atsaleat. Nypin hampaittenvälistä niitä pieniä mustia ötököitä joita on kaikkialla.