Kirjoitin elämäni ekan blogipostauksen keväällä 2012, sen jälkeen kun M oli saanut diagnoosinsa
ja me elettiin sitä sadan päivän sopeutumisen aikaa. Päivä oli maaliskuun 19.
todellisuudessa diagnoosi oli saatu jo muutamaa päivää aiemmin, maaliskuun 15.
Kirjoitan edelleenkin pääasiallisesti itselleni, ja lisäksi kuitenkin vähän
myös teille. Alunperin blogi oli kuitenkin tapa käsitellä surua ja ahdistusta. Sen jälkeen on tehty paljon työtä ja kuljettu pitkä matka.
Syksyllä siirryin
kirjoittamaan laaja-alaisemmin omasta ja meidän perheen elämästä tänne ”Tahdon
Asiat” – blogiin. Kirjoituksia on 228 ekassa blogissa ja 780 Tahdon Asioissa,
yhteensä 1008 postausta. Näiden kirjoitusten aikana on ehtinyt tapahtua ihan
valtavasti, lukijoita on kertynyt tälle puolelle 39 (siis niitä, jotka näkyvät
tuolla sivupalkissa) todellinen lukijamäärä taitaa kuitenkin olla aika paljon
suurempi.
Tässä vähän
statistiikkaa:
Pageviews today 494
Pageviews yesterday 378
Pageviews last month 12,337
Pageviews all time history 201,346
Tänne on siis
tultu, hakeuduttu tai eksytty yli 200,000 kertaa. Se on sen näköinen
kävijämäärä että vettä pienen ihmisen aika hiljaiseksi. ”Humbling” saattaisin
sanoa. Tuntuu huikealta, että niin monet ihmiset seuraavat meidän elämää
säännöllisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti tai edes satunnaisesti.
Mä voisin olla
joviaali ja kysyä mitä haluatte lukea? Mikä kiinnostaa? En lupaa pysyä
aiheessa, vaan jatkan varmaan samaan malliin... laidasta laitaan. Hyppikää yli
jos ette halua lukea. Kivaa olis kuitenkin kuulla mikä kiinnostaa.
Viimeisen
kuukauden aikana lukijat ovat olleet täältä:
Finland 8859
United States 2095
Russia 313
United Kingdom 253
Germany 181
South Korea 161
Italy 83
Sweden 70
Australia 49
China 37
Kaikkien aikojen
luetuin postaus on viime tammikuulta, M:n lonkkaleikkauksen ja sairaalareissun
ajalta: ”Ei mitään hätää... Eihän?” lukijoita tällä yksittäisellä
kirjoituksella 311
Kun katsellaan
hakusanoja pitkällä juoksulla on joukossa vain yksi, joka ei liity blogin
nimeen, se on ”joulukoti” 44 osumalla. Viimeisen viikon aikana on tänne
päädytty kuitenkin lisäksi hakusanoin; asiat järjestykseen, hampaaton ihminen,
kaksi poikaa pienellä ikäerolla, lasku kaavake. Muistaakseni meillä on kaikilla
hampaat, M:lla nyt vähän uupuu tällä hetkellä. Pojilla on joo aika pieni
ikäero, mutta hakija on tuskin etsinyt tätä meidän tilannetta vaan ehkä
enneminkin niitä ”irlantilaisia kaksosia”- lapsia jotka ovat syntyneet samalle
äidille vuoden sisällä toisistaan. Laskukaavakkeeseen en osaa sanoa mitään ja L
pitää asiat järjestyksessä.
Kiitos teille
jokaiselle! Olen kiitollinen. Olen otettu. Olen ylpeä.
 |
| K koski meidän Tontuun eilen ja tonttu katosi... ne kirjoitti sille kirjeen, jossa K pyysi anteeksi ja sai vastineeksi tämän. |
 |
| Tonttu kuitenkin pysytteli poissa pienten kätten ulottuvilta tänään... keittiön kaapin ylimmällä hyllyllä. |
Heippa, Minä en ainakaan näy sivupalkissa mutta olen erittäin säännöllinen lukija. Pidän tästä amerikkalais-suomalaisesta arjesta (tai amerikkalaisesta arjesta suomeksi) josta kirjoitat. Nyt koukuttaa erityisesti tonttu-joulukalenteri. :) Olen kommentoinut joskus ennenkin. t. lukija eteläisestä Suomesta
VastaaPoistaTäällä yksi lukija 39 lisäksi! Meiltä löytyy pieni...tai no about samanikäinen kuin M poika jolla autistisia piirteitä ja kehitysviivästymää. Itseasiassa autismi aiheuttaa niin rankkaa omaehtoisuutta että se osaltaan viivästyttää taitojen oppimista... Tämä blogi toimii loistavana vertaistukena sen suhteen ja samoin mahdottomien aikataulu säätöjen. Meillä harrastetaan niitäkin ;) Muutenkin kiva lukea lapsiperheen elämästä Suomen rajojen ulkopuolella.
VastaaPoistaTeidän perheen menossa on niin paljon yhtymäkohtia meidän (erityislapsi)arkeen että blogi on ehkä paras vertaistuki mitä on! Sattuneista syistä mua kiinnostaisi joskus lukea tarkemmin millaisia terapiota teillä lapsilla on ja mitä ne pitää sisällään esim. sosiaalisten taitojen ryhmä jne. oon jo saanutkin hyviä vinkkejä arkeen. Kun meillä lapsi ei syö, ei puhu, ei tottele..... mut miksi ihmeessä Suomessa ei ole nallekarkin näköisiä (ja oletettavasti makuisiakin) vitskuja lapsille?!?
t. yksi autistin äiti
Mulle ihan parasta vertaistukea on tietää etten ole yksin ja ainoa... kiitos siitä! Meillä on yks ystävä, joka aina täällä käydessään kärrää noita karkkivitamiineja laukullisen mukanaan Suomeen :)
PoistaVoisin hyvin kirjoittaa noista terapioista ihan oman juttunsa. Oon vähän yrittänyt rajoittaa, kun tiedän ettei kaikki lukijat ole erityislastenvanhempia ja eivät välttämättä siksi niin kiinnostuneita aiheesta.
Joo rajansa kaikella mut joka tarkempi avaus sisällöstä ois kiva joskus lukea. Kyllä se on koko toi teidän arki joka toimii vertaistukena, niin tutun oloista hullunmyllyä :) Sitten ku joku tuttu valittelee ettei saanu tällä viikolla kun kerran lapsenvahdin et pääsee jumppaa, niin tekee mieli sanoa et tuuppa vaikka päiväksi kokeilemaan meidän arkea.. :D
PoistaTuttu tunne :)
PoistaIhana blogi,ihan mun lemppari. Tietsikkani jo osaa ehdottaa blogiasi , kun laitan Ta, :D
VastaaPoistaAutismiin ja neurologisiin juttuihin liittyvät asiat kiinnostaa. Ja teidän syömiset: Hihii, kuulostaa hassulta, mutta näin on.
Yleensäkin kaikki kuulumisenne, parisuhde ja ystäviesi kanssa touhuilu ynnä kirkkojutut. Amerikkalainen elämänmenokin kiinnostaa. Tunne-elämäsi kuvailu on koskettavaa ja kiinnostaa.. No, lähes kaikki mitä kirjoitat kiinnostaa, kun tunnutte jo niin tutuilta.
Kaikkea hyvää teille ! :)
Annuli
Kiitos Annuli!
Poista