maanantai 7. tammikuuta 2013

Ei mitään hätää... Eihän?


En saanut harmaata, en taaskaan... ainakaan vielä. Sain lastensairaalan, leikkauksen, hoitojärjestelyitä ja kaksi kotona odottavaa lasta.

Se valitti sitä jalkaansa kai jo perjantaina. En kiinnittänyt huomiota kun ainahan sitä johonkin sattuu ja jos ei muuta niin laastaria o ainakin syytä laittaa. Ja oli se ihottumakin ja kutina ja keskityttiin siihen. Ajateltiin et ehkä se on reväyttänyt jokun pikkulihaksen nivustaipeessa tai jotakin, liioittelee vähän kipua kun sanoo ettei voi astua ja valittaa... Eilen annoin sille ibuprofeiinia ennen nukkumaanmenoa, peittelin sänkyyn ja lopulta se nukahtikin joskus yhdeksän pintaan.

Mä kipusin sinne sänkyyn sen viereen kymmenen jälkeen ja se oli levoton. Heittelehti unissaan ja pyöri ja kiehnäs ja puhuikin. Lopulta yhdentoista jälkeen heräsi itkemään – kipua. Kamalaa kipua, ei saa koskea, ei saa auttaa, ei saa... sattuu vaan, ihan kamalasti. Pakattiin kaksi unista poikaa ja yksi kivusta itkevä tyttö autoon ja lähdettiin, matkalla soitin lääkäripäivystykseen et ollaan matkalla ja ne soitti takaisin ilmoittaneensa sairaalaan että olleen tulossa.

Ensin luultiin umppariksi, niin mäkin luulin. Ajattelin edelleen et se oli vaan revähdys ja nyt oli vatsa kipee tai et vasta oli alun alkaenkin ollut kipeä ja se vaan puhui nivustaipeesta. Kandi oli varma umpparista. ”Attending” oli vastaavasti ihan yhtä varma ettei se ole umppari. Morfiinia, lisää morfiinia, kuvia ja ultraa. Lisää morfiinia ja odottelua. Pahoinvointia morfiinista. Kuume nousussa ja kaikin puolin ihan tolkuttoman kipeä pieni tyttö. Molemmista lonkista löytyi ultrassa nestettä – tulehdus – kutsuttiin paikalle ortopedi ja se kandi oli sitä mieltä ettei se varmaan mitään kauheesti ole. Otetaan osastolle tarkkailuun ja katsellaan. Sen kandin pomo oli toista mieltä. Fifty-sixty, niin kuin Nykänen sanois, onko se viruksen aiheuttama itsestään ohimenevä tulehdus vai bakteeri joka tuhoaa niveltä. Nukutetaan ja imetään neulalla nesteet ja tutkitaan mitä nesteestä löytyy.





































Olin ihan varma et se on virus ja menee itsestään ohitse, olin ihan varma et me päästää kotiin ja et elämä jatkuu. Olin ihan varma. En hermostunut, en ollut erityisen huolissani. Olinhan ihan varma. 

Kunnes se nukutus, jonka piti kestää ehkä 45minuuttia venyi tuntiin ja puoleentoista ja lähemmäksi kahta ja... siinä vaiheessa kun leikkurista soitettiin väliaikatietoja, tiesin jo nostaessani puhelimen korvalle ettei uutiset olleet hyviä. Se ei ollut virus, se ei menisi ohitse itsekseen. Se oli bakteeri, ärhäkkä bakteeri. Leikkaava lääkäri kävi kertomassa näkemästään ja varoitti jo että on hyvinkin mahdollista että lonkka joudutaan avaamaan ja puhdistamaan vielä uudestaan. Me palattiin osastolle odottelemaan ja M lähti heräämöön.

Loppujen lopuksi M:n leikkaussaliretki kesti heräämisineen  yli neljä tuntia siitä hetkestä kun leikkaussalissa vielä ennen poistumistani suutelin nukkuvan tyttäreni otsaa. Ortopedi ei lupaillut kotiinlähtöä ennen kuin aikaisintaan perjantaille ja infektiospesialisti tiimi kävi juttelemassa streptokokista ja MRSAsta ja... Odotellessani potilasta heräämöstä soitin puolessa tunnissa toistakymmentä puhelua, sovin pojille hoitajia, peruutin terapioita ja psykologeja ja ilmoitin kouluun ja... Tulevat päivät tulee olemaan täynnä lääkitystä ja suonensisäisiä antibiootteja ja sen jälkeiset viikot suun kautta otettavaa antibioottia. Kuurin pituus kotiinpääsyn jälkeen kuutisen viikkoa.

Mä oon päättänyt etten pelkää. Mä oon päättänyt etten huolehdi. Me ollaan hyvissä käsissä ja kaikki menee paremmin kuin hyvin. En itke.






































33 kommenttia:

  1. Oijoi.. :(

    Kovasti voimia pikkuiselle potilaalle ja hänen perheelleen! Minä täällä vuodatin muutaman kyyneleen pikkupotilaan kuvia katsellessani.

    VastaaPoista
  2. Varmaan ne itkut tulevat sitten kun on sen aika, ja hyvä niin. Nyt voimia pikkuiselle ja paljon apuja ja jaksuja perheelle. Toivottavasti tulehdus saadaan kuriin ja paraneminen käyntiin mahdollisimman nopeasti, on nyt M:ää tosiaan koeteltu mutta vahva tyttö hänestä kasvaa kun hän tällaisen koulun on saanut jo käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkut tosiaan tuli myöhemmin ja edelleen huimaa ajatella miten onnekkaita oltiin.

      Poista
  3. voi pientä ihmistä!
    Itket sitten kun on siihen aikaa, ei nyt vielä ehdi.

    Olette ajatuksissani, koko konkkaronkka.

    VastaaPoista
  4. Paljon voimia koko perheelle ja pikaista toipumista pikkupotilaalle!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä teille ja paranemisia pikku potilaalle! Olette hyvissä käsissä, lääkitys kunnossa- toivottavasti neidin vointi paranee nopeasti! Voimia teille!
    T. Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikkuneiti voi jo ihanan hyvin!

      Poista
  6. Voi pientä! Pikaista toipumista toivottelen. Säikähdys on varmaan ollut suuri teillä kaikilla. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiuhti! On ihanaa lukea näitä kommentteja uudestaan ja nähdä että oot kulkemut meidän rinnalla koko reissun ajan.

      Poista
  7. Lähetän täältä Suomesta jaksamisia ja parantavia ajatuksia. Voimia koko perheelle ja pikku M tytölle pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikkutytöllä oli enkelit mukana matkassa!

      Poista
  8. Voimia ja jaksamista koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näistä kommenteista on tullut ammennettua voimaa pitkin matkaa.

      Poista
  9. Hirmuisesti voimia teille kaikille! Pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin ja tyttö paranee mahdollisimman pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meeri! Tyttö taitaa toipua ihan täysin. Meillä oli onnea ja enkeleitä matkassa!

      Poista
  10. No voi elämän karut kävyt! Pikaista parantumista, tasaista arjen harmaata ja voimia sinne. Aikamoinen paukku. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Valtavasti voimaa ja kasakaupalla tasaisenpaksua hajutonta ja mautonta harmaata teille! Ihan varmasti kohta kaikki on taas hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä sitä harmaata edelleen odottelen ja alan vähitellen uskoa että kaaos on meidän normaali.

      Poista
  12. Voi pientä raasua! Paljon voimia ja valoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voimia on ammennettu kommenteista enemmän kuin arvaatkaan...

      Poista
  13. Kaikkea sitä voikin tulla.
    Pikaista paranemista M:lle! Voimia koko perheelle ja parempaa uutta vuotta!
    Terveisiä,
    m

    VastaaPoista
  14. Voi pientä potilasta! Voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
  15. Voi hurja :-(. Pikaista paranemista M:lle ja kovasti voimia koko perheellenne!

    VastaaPoista
  16. Apua. Ei voi olla todellista. Toivotan teille rakkaille oikein paljon voimia M:lle paranemiseen ja teille muille siihen rinnalla olemiseen. Ja tottakai pitää itkeä, viimeistään sitten kun pääsette kotiin ja kaikki on hyvin. Kyllä mua niin harmittaa teidän puolesta. Olette ajatuksissani ihanat <3 <3

    VastaaPoista
  17. Voi että :( Kovia juttuja käy nyt M läpi ja koko perhe. Paljon voimia teille!

    VastaaPoista
  18. Kovasti tsemppiä ja voimia sinne ja toivotaan että M paranee pian ♥

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.