Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - vapaapäivä

 


Kiitospäivään on neljä päivää ja mulla on tänään ensimmäinen ”vapaapäivä” kuukausiin. Se on lainausmerkeissä koska töitä tulee tehtyä vapaapäivänäkin, ei vähiten siksi että odotamme myyjältä tietoa siitä miten meidän eilen kirjoittama tarjous on otettu vastaan. Mutta vapaapäivä tämä silti on, ja sen ovat ansainneet itseni lisäksi meidän lapset, ehkä eniten meidän lapset. Eilen aamulla kun starttasimme auton aamuseitsemältä ja lapsi juoksi pihalle yöpaidassaan, kyyneleet silmissä - halaamaan vielä kerran - tunsin riipaisevan piston sielussa, piston siitä että olin taas yhden lauantain jossakin muualla. Järki kyllä sanoo että olemme läsnä enemmän kuin moni muu työtätekevä vanhempi, että nämä lauantait ja sunnuntai ovat meidän yhdeksästä kuuteen toimistolla, mutta äidin sydän toimii välillä järjenvastaisesti.




 

Ulkona paistaa hailakka talviaurinko kuin kutsuen kävelylle, mutta ensin syödään sunnuntaiaamiainen makkaroineen, munineen ja vohveleineen. Ollipolli haluaisi mieluummin muroja mutta murot kuuluvat niihin aamuihin kun aikuiset lähtivät liian varhain palatakseen sitten joskus. Oli meillä sekin päivä kun keskimmäinen toivotti - vahingossa - hyvää yötä mun lähtiessä ja totesin sille sarkastisesti ajatelleeni kuitenkin palata ennen auringonlaskua. Lapset ovat siitä kummallisia otuksia, etenkin nämä teinit ja esiteinit, että ne pelaa sitä Xboxiaan ihan samalla tapaa olin kotona tai en, mutta niille on tärkeää että minä olen kuitenkin lähellä, alakerrassa, yläkerrassa tai vaan oven toisella puolen, niin että voi ohimennessään halata.




 

Tukka pystyssä, ei niin että näitä hiuksia nyt niin hirveesti olisi, pyjamahousuissa ja hupparissa, paksut villasukat jalassa, on ihan mahtia haahuilla. Käpertyä sohvaan katsomaan elokuvaa paksun vällyn alle neuloen siinä samalla. En tiedä osaisinko nauttia tästä samalla tapaa jos tämä toistuisi viikoittain vai tavallistuisiko vapaapäivä samalla tapaa kuin ennen töihinpaluuta, ennen kuin lapset aloittivat koulun, niin että päivät toistaisivat toisiaan loputtomana ketjuna. Tavallisena sunnuntaina meidän pitää jo pian olla jossakin.

 

Ruokakomeron voisi siivota ja pyykit järjestää. Asiakkaitten joululahjat tuli perjantaina ja nekin pitäisi paketoida, eihän tästä maailmasta taida tekeminen koskaan loppua. Jossakin vaiheessa päivää saadaan vastaus siihen tarjoukseen. Ihana, ihana vapaapäivä.

 

P.S. Vapaapäivästä tuli sellainen välittäjän vapaa ja puolet päivästä on mennyt töitä tehdessä, lasten kysellessä että koska me hei voidaan jatkaa sitä elokuvaa... sanoit että vartti, ja on mennyt jo tunti. Niin, sellaista se on, yrittäjän lasten elämä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...