Tämä saattaa,
etenkin Suomesta katsottuna, tuntua kummalliselta mutta tänään kirjoitan
kiitollisuudesta videokonferensseihin.
Oma ihan eka videokonferenssi
taisi olla maaliskuun alkupuolella. Ne oli aina Zoomissa ja kaikki tuntui tosi
oudolta. Joo, joo, maailma on täynnä ihmisiä jotka ovat tehneet tätä päivittäin
jo vuosia, mutta mulle zoompalaveri oli jotakin uutta ja aika jännääkin. Milloin
ei päässyt mukaan tai tipahti kyydistä tai unohti laittaa itsensä äänettömälle
- no, sitä nyt tapahtuu edelleen, tosin nykyään harvemmin neulontaohjeita
kaikille haluttomille, vaan esimerkiksi maanantaina se kaikkia naurattanut
hetki kun lapsi ilmoitti tarvitsevansa vessapaperia ja vessan olevan tukossa ja
kakkaa kaikkialla. Näistä videopalaverimokista on riittänyt niin meemejä kuin
muunkinlaista viihdettä ihan maailmanlaajuisesti. Törmäsinpä joulukorttiinkin
jossa joulupukkia muistutettiin pukemaan päälleen muutakin kuin yläosa
lahjojenjakokierrokselle.
 |
| Tämän ryöstin täältä |
Tällä viikolla, ihan tavallisella viikolla, olen ollut kahdessatoista videopalaverissa. Se on viiden työpäivän aikana kaksi ja puoli videopuhelua päivässä. Ihan tosi vähän kun katson Fredden päiviä tai lasten kummeja tai muita alueen teknologiatyöntekijöitä. Mutta se on kuitenkin melkein viisitoista tuntia videopuhelussa, siis viidessä päivässä. Enempäänkin olisi mahdollisuus, mutta ohitan suvereenisti aika monet työnantajan palaverit, kuten sen joka-aamuisen hengennostatustilaisuuden. Henki kun nousee nostattamattakin, olenhan suomalainen. Ennen maaliskuuta en ollut koskaan ollut mukana videopuhelussa.
Mutta videopuhelut
mahdollistavat ihan valtavasti ja niistä on tullut arkipäivää niin lasten
koulunkäynnissä, harrastuksissa kuin ystävienkin tapaamisessa. Ilman
videopuheluita jäisivät kontaktit ulkomaailmaan aika vähäisiksi. Kun takana on
250 päivää enemmän tai vähemmän eristäytynyttä elämää ovat videopalaverit kuin
henkireikä. Tänään osallistuin lounasaikaan vartin verran kummityttöni
synttäreille - videopalaverissa - lähin osallistuja oli tytön kodin viereisestä
talosta ja siitä sitten lähdettiin laajentamaan rengasta ensin ympäri Seattlea,
sitten Yhdysvaltoja ja lopulta Eurooppaan. Isovanhemmat ja serkut Bostonissa ja
mummi Liverpoolissa, mikä mieletön keino saattaa kaikki yhteen samaan aikaan.
Uskon että videokonferenssit ovat tulleet jäädäkseen myös meidän tavisten maailmaan, myös sitten kun kaikki tämä on takanapäin. Osavaltion kuvernööri kehotti kaikkia osavaltion rajat ylittäviä 14 päivän karanteeniin alkaen tästä päivästä samaan aikaan kun eteläinen naapurimme Oregon laittoi käytännössä ovet säppiin kahdeksi viikoksi. Ei se mitään, otetaanko nopeat zoomit?
Kommentit
Lähetä kommentti