Siirry pääsisältöön

discover membership


Kaima lähti, lentokoneella takaisin kotiin. L vei sen kentälle ja kävi ostamassa silmälasit. Sais Kaima ja muut käydä useamminkin, kivaa oli ja ikäväkin tulee. Haluan uskoa että viimeistään vuoden päästä nähdään taas.

Mä pakkasin lauman omaan autooni ja ajelin kuuntelemaan päivän sanaa ja sanomaa. Jäin kirkon membershipseminaariin. Istuin ja kuuntelin ja keskustelin ja liityin. Olen virallisesti seurakunnan jäsen. Ei maksa mitään, eikä kauheesti vaadikaan... sen haparoivan uskon tai enneminkin ehkä halun uskoa. Se kasvaa hiljaa ja jo sen haluaa voi sen helpolla nujertaa. Unohtaa ja laittaa jonnekin taka-alalle. Haluanko edes vaalia? En tiedä. Vähän mua epäilyttää ja ehkä kaduttaakin, epäilen omaa haluani ja tahtoa. Väliaikaista, ohimenevää? Käännän kohta kelkan ja jatkan matkaa toiseen suuntaan? Niinkö?Mihin? Ihan mihin vaan? Miksi? Koska pelkään.

Meillä on ihan sairaan surkeita kokemuksia uskosta, kirkosta ja uskovista. Ne on hulluja. Ne on rajoittuneita ja ehdottomia. Ahdasmielisiä. Syyllistäviä. Niillä on käsittämättömiä sääntöjä. Ne haluaa rahaa ja sun elämän. Ne rekrytoi jäsenensä rekrytoimaan muita. Johtohahmot ennustaa maailmanloppua, saatanaa ja helvettiä toisenlaisille.

L:n reaktio pelottaa. Mä pelkään että se ei ymmärrä tai et se ymmärtää väärin. Se ei usko kirkkoon. Ne on huijausta ja aivopesua ja heikoille – harhautettaville - sitä mistä kirjoitin. Mieluummin olisin sen silmien edessä vahva, en ainakaan heikko. Mä pelkään että se tuomitsee ja kääntää selkänsä, että me ajaudutaan johonkin loputtomaan konfliktiin, ratkaisemattomaan ristiriitaan. Oonko mä niin urpo että mun mies on mun jumala? Ehkä. Ainakin mä tarvitsen sen hyväksyntää. En halua edes ajatella mitä elämä olis ilman sitä. Me ollaan oltu me niin kauan kuin jaksan muistaa, enemmän tai vähemmän samaa puuta. En ajatellut sitä puuta kaataa. Yritä siis rakas ymmärtää.

Mä en koe tietoisesti valinneeni näin. Musta tuntuu että tämä on valinnut mut. Osa potkii ja pyristelee vastaan, osa haluaa hyväksyä ja uskoo saavansa rauhan tätä kautta. Saako? Aika näyttää. Ehkä tää on vaan keski-ikäistymisen mukanaan tuoma kriisi ja johtaa vaan kaaokseen tai sitten ei. Helvetti kun tietäis.

Mun kriisin ydin on L ja se että mä luulen – en tiedä – ettei se ymmärrä ja pitää mua ihan pimeenä. Mä toivon että se antais mulle sisäisen rauhan tässä asiassa mutten osaa pyytää. En uskalla.

Olkoon tämä minun rukoukseni tälle päivälle ja huomiselle ja ylihuomisellekin...

Katso minua Jumala,
jotta tänä keväänä
uskallan nähdä
          tarkoitukseni
          tahtosi
          ja kaiken oleellisen

 Kuule minua,
jotta tuntemattoman kynnyksellä
herään kuulemaan
          kaipuuni
          kutsusi
          ja kanssakulkijoitten äänen
Kosketa minua,
jotta astuisin kevääseen sanoen
          tervetuloa luottamus
          tervetuloa armahdus
          tervetuloa siunauksen salaisuus
...
Runo onIrja Askolan
kirjasta Tie vie, pyhä kantaa
Lainasin sen täältä



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta21. tammikuuta 2013 klo 4.35

    Kyllä kai hän tietää, mihin lähdet sunnuntaiaamuisin lasten kanssa? Olisi outoa, jos ei arvaisi ja tokihan lapset kertovat reissusta aina palatessa kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. tammikuuta 2013 klo 5.15

      Tottakai tietää. Enhän mä nyt salaa kirkossa käy ja kyllähän me tästä puhutaankin. Mä nyt lähinnä pohdin mitä siellä sanojen takana, ajatuksen tasolla liikkuu... mitä ajatuksia, pelkoja ja mietteitä.

      Poista
  2. Jutta21. tammikuuta 2013 klo 10.49

    Ok. Epäilet, että puhumisen ja keskustelun takana on henk koht tunteita, joista et tiedä. Luultavasti niin on aina, ihan missä jutussa vaan, jos alkaa funtsia. Tieto lisää tuskaa eli eteen päin täysin valoin molemmat. Juu, ensi kesänä 30 v hääpäivä!

    VastaaPoista
  3. Jutta21. tammikuuta 2013 klo 10.50

    Meillä siis! Melkoinen matka.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi21. tammikuuta 2013 klo 11.31

    Ymmärrän sun prosessia ja fiiliksiä. Itse mä olen kasvanut uskoon ihan lapsesta ja olen kiitollinen siitä. Jotenkin ihan ihmeellistä, miten se näyttäytyy eri elämänvaiheissa ja millaista rikkautta siitä kumpuaa silloin, kun muuten on elämässä karumpaa. Eipä noista jutuista aina paljon 'avauduta' ja siksi on mielenkiintoista lukea, kun analysoit asiaa. Voi että tästä aiheesta riittäisi tarinaa :)
    Luin, kun olit kirjoittanut isästä. Veti aika sanattomaksi. Ja sitä taustaa vasten on ihan mahtavinta, että sulle on annettu L! Kyllä se ymmärtää :)

    Terveisin
    m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. tammikuuta 2013 klo 19.03

      Ihanaa m! Mä tarvitsisin mentorin tähän prosessiin... kiinostaisko homma?

      Poista
    2. Muusa Liinpaa21. tammikuuta 2013 klo 19.03

      Ja sanot ihan rohkeesti jos et halua tai et usko että on aikaa tai... ihan mitä vaan...

      Poista
    3. Anonyymi24. tammikuuta 2013 klo 10.48

      Ilman muuta :) silleen slowly but surely. Luen just itsekin yhtä tosi hyvää kirjaa luterilaisesta hartauselämästä. Ihan mielettömän hieno se kantava ajatus, että hengellisessä elämässä ei tarvitse tavoitella jotain korkeita (ja siis pettyä ja epäonnistua) vaan saa vaan ottaa vastaan "valmiita lahjoja".
      Ja siis slowly ihan vaan siksi, että vrk tunnit menee niin sukkelaan töissä ja arjessa. Mut pidetään homma vireillä!
      m

      Poista
    4. Muusa Liinpaa24. tammikuuta 2013 klo 14.07

      Kiitos m! Ihan silleen hitaasti ja harvakseltaan ajattelinkin... mä vaan tartten sellaista tietynlaista soundboardia omille aatoksilleni aina välillä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää