Siirry pääsisältöön

ihan huikeet


Kiireinen päivä. Aamu töissä, iltapäivä synttäreillä ja ”ilta” ruokakaupassa... kello on vähän yli kahdeksan ja vasta nyt ehdin istahtamaan, ihan ekaa kertaa – koko päivänä.

***

Huikeet synttärit. Oikeesti, ihan huikeet. Rakkaan ystävän pojalleen järkkäämät. Voin vain kuvitella miten monta tuntia tähän oli uhrattu kiireisen perheenäidin aikaa. Ihan varmasti kaikki muistaa nää kutsut vielä vuosien päästä, ne joissa istuttiin heinäpaaleilla olkkarissa ja ratsastettiin ja ammuttiin ja... Aikuiset muistaa. 



Päivänsankarilla on sensorisen integraation häiriö ja näinpä päivänsankari istui huoneessaan ja kirkui. Liikaa lapsia, liikaa aikuisia, liikaa huomiota, liikaa, liikaa, liikaa, ihan liikaa – kaikkea ja kaikkia. M istui hiljaa heinäpaalilla ja näytti toivovan kykenevänsä katoamistemppuun. M:n koulutoveri B istui autossa äitinsä kanssa koska kaikkea oli liikaa. Päivänsankarin äiti otti huikkaa kaappiin piilotetusta valkkaripullosta. 

Kahdestatoista lapsesta kuusi halusi ratsastaa. Päivänsankari itse ei ratsastanut, koska paikalla oli ihan liikaa yleisöä. Meidän kaksikko olisi jäänyt maneesiin mieluusti loppupäiväksi. O oli ainoa päivänsankarinikäinen ratsastaja. Muut olivat isosiskoja ja veljiä ja päivänsankarin sisko... siis meidän lapset, päivänsankarin isosisko ja kolme muuta rohkeaa.

Jotenkin mä vaan uskon et samaan olis päästy vähemmälläkin, tai siis itseasiassa isompaan iloon... pellillinen kuppikakkuja ja ehkä se mahdollisuus ratsastaa ja vähän kultakalasnacksejä. Ehkä mä vaan haluun uskoa niin, koska meidän järkkäämät synttärit on noin keskimäärin jotakin sen suuntaista... vapaata leikkiä ja kuppikakut ja vähän muuta evästä. Kliimaksina sankari puhaltamassa kynttilät – jos haluaa. 

M on kolmevuotissynttäreistään alkaen saanut itse määritellä kutsuvieraansa, yleensä se on halunnut kutsua omien sisarustensa lisäksi kolme tai neljä ystävää. Se on M:lle ihan sopiva määrä ja se tietää sen itse. Me ollaan vanhempina kunnioitettu sen tahtoa, silläkin uhalla että joku vetää pussillisen herneitä nenäänsä. Kaikesta huolimatta ne oli ihan huikeet lastenkutsut, sääli ettei päivänsankari itse tainnut niitä oikein arvostaa.

Mutta oli se niitten uus koiranpentu ihan maailman ihanin...




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Eskapismi6. tammikuuta 2013 klo 1.25

    Suomessakin tuntuu olevan nyt jotenkin muotia valtavat synttäribileet ihan pienillekin lapsille. Siinä sitten on mammoilla pinna kireellä ja lapsikin ahdistuu, kun tahtoisi "vaan" kakun ja leikkiä omia leikkejään kavereiden kanssa. Minulta on jo kyselty, että mikä teema meidän 1v. synttäreille tulee (4kk:n päästä). Vakiovastaukseni on: kakku, jossa yksi kynttilä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. tammikuuta 2013 klo 11.15

      Meillä juhlien teemaa on yleensä kuvastanut se kakku; muumi, työmaa, junarata, kukka... pojat on saaneet juhlistaa ulkosalla, M viimekevättä lukuunottamatta ihan vaan kotosalla.

      Poista
  2. v6. tammikuuta 2013 klo 3.37

    Mä oon tähän saakka pärjännyt lastenkutsuitta - siis niitä itse järjestämättä. Valmistaudun henkisesti siihen, että tänä vuonna pitää järjestää. MUTTA jos nuo eivät itse vaikuta asiasta kovin guumottuneilta, niin mennään tämäkin (3&2v. juhlat) kummien ja mummien kahvituksilla :) Eiköhän noita sit päiväkodin aloittamisen jälkeen ala sitten siunaantumaan.

    Ja totta sekin, että ilmeisesti noista(KIN) on tullut jo joku äitien kilpavarusteluolympialaisten virallinen laji. Siis niiden vanhojen - synnytys, imetys, lastentarvikkeet, ulkovaatteet, sisävaatteet, harrastukset... - rinnalle ;) Kivalta silti kuulosti

    VastaaPoista
  3. v6. tammikuuta 2013 klo 3.38

    ... ja HUIPUINTA että teidän lapset viihtyi ja ratsasti ja kaikkea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. tammikuuta 2013 klo 11.17

      Ne oli ihan järjettömän hienot juhlat, mutta aikuisethan niistä ne pääpointsit sai. Ei tarvitse edes yrittää yltää samalle tasolle, vuoden äiti on valittu jo ja on vasta tammikuun alku ;)

      Poista
  4. sanna6. tammikuuta 2013 klo 13.36

    Ihanan näköiset teemajuhlat ja kiva, et ainakin osa porukasta viihtyi. Mutta jotenkin sääli käy sankaria, jos oli kauhuissaan tohinasta. Meillä neiti halusi viettää ekat 5v kaverisynttärit Hoplopissa ja mun puolesta lapset saavat viettää kaikki tulevatkin missä tahansa muualla kuin kotona. Mulle riittää sukulaissynttärien säätäminen ;) Sinänsähän lapset harvoin tykkää kakusta (se lienee vaan kynttilöiden alustana:) ja herkuiksi kelpaa normikarkit, popparit, sipsit jne. Sukulaisille voi sitten leipoa uusia herkkuja jne.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää