sumee logiikka

Pää on täynnä ajatuksia. Ne kiitää ohi, nappaan kiinni ja päästän taas irti... Omanlaistansa meditaatiota.

Viikatessani pyykkiä olin vilpittömän kiitollinen Kummitäti T:lle joka hoiti homman viime viikolla. Samalla mietin miten hassua se on, ettei se oma ja omasta mielestä täysin pistämätön logiikka ole ollenkaan niin täydellinen toisen mielessä. Ihminen on vajavainen – siis mä, EI Kummitäti T, tai siis varmasti sekin, mutta ei tässä kohdassa – mun vaatehuonelogiikka ei siis välity täydellisenä eteenpäin ja näin ollen voitaneen todeta että se logiikka on mun korvienvälissä eikä siellä vaatehuoneessa. Ymmärrän paremmin myös L:llää joka väittää ettei niistä vaatehuoneista voi mitenkään löytää yhtään mitään.

Täähän on rinnastettavissa siihen kun on jonkun toisen kotona ja yrittää tyhjentää tiskikonetta. Se on ihan hillittömän vaikeeta arvata mihin kaikki menee ja kuuluu. Meilläkin on aterinlaatikossa aterimet epäloogisesti järjestyksessä haarukka-lusikka-veitsi mä jopa itse myönnän et se ehkä on epäloogista mutta kun ne nyt on olleet niin, niin kauan kuin jaksan muistaa.  Niin ja sit se miten jokainen täyttää sen tiskikoneen omalla tavallaan, mä tiedän useammankin ihmisen joka järjestää sen ”oikein” jonkun toisen jäljiltä, itsekin oon tainnut joskus siihen syyllistyä.

Vaihdan lakanat ja salaa kaipaan taas itse itsensä peseviä ja viikkaavia lakanoita. Viiden ihmisen lakanat, neljä aluslakanaa, neljä pissalakanaa, viisi pussilakanaa ja viisi plus neljä, eli yhdeksän tyynyliinaa... pois ja pesuun ja kuivausrumpuun ja viikaten ja kaappiin ja uutta tilalle. Puhtaat lakanat tuntuu ihanalta, mutta kunpa joku muu vaihtais ne. Eniten inhoan lakanoiden vaihtamista kerrossängyn yläsänkyyn. En taida olla ainoa. Mä voisin myös tehdä väitöskirjan aiheesta, joku kastelee sänkynsä tai oksentaa sinne aina lakanoiden vaihdon jälkeisenä yönä. Vältän siis lakanoiden vaihtamista lasten sänkyihin turhan usein.