Siirry pääsisältöön

vauhtia ja varhaisia aamuja


Mä voisin äänestää että kaikista karuinta on niinä aamuina kun joku jälkikasvuista herää viiden pintaan, siis ihan vaan vaikka nukahtaakseen uudestaan. Mulle se vähän vaille tai yli viis on vaan näin maanantaisin sellainen kellonaika ettei enää uni tule omaan silmään ja lopulta mä löydän itseni tästä keittiönpöydän äärestä juomasta kahvia ja katselemassa pimeyteen.  Kolmelta, tai neljältäkin on vielä niin yö että nukahtaa. Kuudelta on selkeesti jo aamu, mutta viideltä – yäk.

Tänään on Martin Luther King Jr Day. Ei postia, eikä koulua. M on innoissaan, se saa käytännössä leikkiä koko päivän parhaitten kavereittensa kanssa.

Aamusta mennään Kummitäti K:lle ja sen poika on siis M:n eka ja omalla tavallaan se ihan paras, paras, paras ystävä. Se ainoa jonka kanssa se on ollut yhdessä syntymästään ja jonka kanssa voi jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäi. Mä saan juoda kahvia ja jutella mukavia.

Iltapäivällä M:n koulukaverit tulee meille sisaruksineen ja saadaan kunnon hulinat taloon... seitsemän lasta 2-9v. ja kolme aikuista hölisevää naista, äitiä, ystävää.

Meillä on kaikki hyvän päivän ainekset kasassa. Meillä on itseasiassa aika hyvän viikon ainekset kasassa kun torstaina pakataan Koira hoitoon, perjantaina käydään aamusta Lastensairaalan kontrollissa ja sen jälkeen pakataan lapset autoon ja hoitoon ja kurvataan kahdestaan Kanadaan viikonlopuksi. Mä odotan tätä kuin kuuta nousevaa... meidän vuosilomaa.

Tämän ja perjantain välissä ehditäänkin sit MOPSiin ja M:n vanhempainiltaan ja balettiin ja seuraavalle leikkideitille ja raamatturyhmään ja ehkä perjantaina opekokoukseenkin... ja käyhän M siis viikon koulua. Syksyyn verrattuna kalenteri näyttää kuitenkin armollisen tyhjältä.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää