jos niitä oliskin neljä

Laiskottaa. Pitäis lähteä kirkkoon, mutta kovasti tää takapuoli näyttää nyt nauttivan tästä tuolista ja mieli aamuhetkestä. Kaikkee haluis, mutta kaikkialle ei ehdi... jos tänään tuo metsä olis mun kirkkoni ja lähtisin sinne poluille Koiran kanssa, vaihtaisin hallelujaan hiljaisuuteen. L on vihdoinkin tainnut päästä sovintoon mun kirkossakäynnin kanssa tai sit mä oon vaan lakannut miettimästä mitä se miettii.

Rautakaupasta haluisin tuolimaaleja ja kynnyslistaa – autotallin kynnys on halki. Yksi tuoleista on jo maalattu, tummemman harmaaksi – kokeeksi. Lopuista on ajateltu kaikenlasta. Mustaa, valkoista, oranssia, keltaista, sinistä, punaista...

L lähti koeajamaan uutta fillariaan, se on kuin pikkupoika – ihanaa olla innoissaan jostakin uudesta. M oli eilen satuttanut nivustaipeensa ja kävely on hankalaa. Kyllä sitä nyt koetellaan, pientä rinsessaa. Ne on kaikki yhdessä syöneet eiliset synttärikarkit aamiaiseksi, istuneet tässä jo hyvän aikaa.

Yhteen perheeseen oli syntynyt kaksoset 7 ½ kk:n ikäerolla edellisiin – siis kaksosiin. Katselen noita kahta ja mietin minkälaista mun elämä olis jos niitä ei oliskaan kaks vaan neljä. Tossa ne istuis, rivissä pöydän toisella puolella syömässä tikkareitaan. Olisinko mä enää tässä vaiheessa edes hengissä. Ajatusleikkinä se on aika kutkuttava, mutta hiki tulee ajatellessa...  Parempi näin. Paljon parempi näin.