Me taidetaan
päästä tänään kotiin... 84 tunnin sairaalaretken jälkeen. Dreeni on jo otettu
pois ja M kävelee taas. Neljä tuntia pitää olla oksentamatta. Se neljä tuntia
tulee täyteen puoliltapäivin. Hullunkurista on se että ollaan edelleen eristyksessä ja silti puhutaan kotiinlähdöstä. Hullunkurista on myös olla eristyksessä kun tiedetään ettei kysymyksessä ole mikään superresistentti pöpö kun tyttö kuitenkin voi hyvin ja tulehdusarvot laskee...
Koska sairaalan toimittama
ruoka ei sovellu M:n henkilökohtaiseen ja tavallistakin rajoittuneempaan
ruokavalioon kävin alakerrasta ostamassa sille aamulla pullan. Se maistui ja
menin takaisin ja ostin kolme lisää. Sellaisia pieniä vaniljakakkusia,
suupaloja. M avaa pussin ja toteaa et ”ai, ostit pojillekin” – ”ei, kun ihan
sulle vaan. Sun pitää syödä ja vahvistua” – ”mutta kun näitä on kolme tässä on
yks mulle ja yks O:lle ja yks K:lle”. Tällaisissa asioissa M on enemmän kuin
reilu. Silloinkin kun ei tarvitsisi.
Voi, miten hienoa, että kotiinlähtö häämöttää jo!
VastaaPoistaKiitos Tiuhti näin jälkikäteen, luetuksi tämä tuli kyllä ihan oikeaan aikaan!
PoistaTäällä on sormet ja varpaat pystyssä, että pääsisitte pian kotiin. Tosin siellä on sitten seuraava "hullunmylly", mutta koti on aina koti. Jaksuhaleja teille molemmille, urheita olette!
VastaaPoistaKiitos, kiitos voimakommenteista!
PoistaNayttavat erehdyttavasti Starbucksin vanilja skonsseilta. Mia, meilla on sama mieltymys! Ja kuinka reilua etta pojille saastit, moni tenava olisi mielihyvin pistellyt kaikki poskeensa. Ei tuossa rutiininomaisuudessa aina kaikki niin huonoa.
VastaaPoistaMukava jos paasette kotiin, vaikka viihtyisalta nayttaa tuo lastensairaalakin!
Joo, ne on M:n lemppareita! Se on niin hellyyttävän tasapuolinen aina välillä :)
Poista