enkelit mukana matkassa

Yritän vastailla Vintin haasteeseen. Kiitos Vintti! Hyvä ja kiva haaste ja vaatii vähän aikaa ja ajatusta – tykkään ja vastaan ajatuksella ja hitaasti. Yhtälailla lupaan vastata ihan jokaiseen saamaani kommentiin, vaikka vaan yhdellä sanalla, mutta lupaan. Jokainen niistä on luettu suurella innolla ja rakkaudella.

***

Herra Isä sentään et mä oon väsynyt. No kyllähän tää poskiontelotulehduskin varmaan väsyttää, mutta kyllä mä pääasiallisesti syyttäisin sairaalaelämää ja sitä taaksepainettua huolta prinsessasta. Nyt on varaa olla taas väsynyt ja niin olen, koko rahan edestä – uupunut. Voisin vaan nukkua, nukkua, nukkua, nukkua...

Apteekissa ne oli kämmänneet mun antibioottireseptin ja oon nyt sit muutaman päivän vedellyt väärän vahvuista – ihan liian mietoa – penisilliiniä. Ilmankos se ei kauheesti ole auttanut. Kyllä mä sitä purkin kylkeä vähän katselin ja mietin asiaa, mut ajattelin sit sairaalassa et se varmaan liittyy siihen Marevan terapiaan, siis ettei uskaltanut vahvempaa kirjoittaa. Kävin vaihtamassa lääkkeet ja ostin samalla sen sellaisen nenäkylpyvehkeen pestäkseni noita onteloita, jos siitä vaikka olis jotakin hyötyä tähän kipuun.

Aamulla ajeltiin M:n koululle käymään ja salaa siinä pyyhin kyyneleitä koko luokan halaillessa tota meidän tattiaista. Kaikki oppilaat oli tehneet kortteja ja kirjoittaneet M:lle kirjeitä ja se oli kyllä niin tuhannen herkkää.  Mä olen edelleen hiljaisen kiitollinen kaikesta siitä rakkaudesta... se on ihan uskomatonta ja niin ihanaa. Mun pieni tyttö ja niin tärkeä niin kovin monelle.

Taideope kävi kahvilla, juteltiin niitä näitä ja purin mieltäni. O kiipesi sen syliin ja vähän aikaa siinä pyörittyään tunki käden Taideopen kaula-aukosta sisään ja virkkoi reippasti – ”snow balls”. Pojat on poikia ja taitaa meidän O:sta kasvaa tissimies. Voihan niitä lumipalloiksikin kutsua.  

Lastenlääkäri kiitteli oikeasta toiminnasta ja totes, että ihan oikealla hetkellä kärrättiin M sairaalaan ja vielä ihan oikeaan paikkaankin. Sairaaloita olis siis lähempänäkin, mutta se lähin lastensairaala 33km ajomatkan päässä. Meidän toiminta pelasti hänen mukaansa M:n lonkan ja jos oltais odotettu päivä tai kaksi olis lonkka ollut mennyttä, nyt M:lle ei jäänyt minkäänlaista pysyvää vauriota, kysymys saattoi olla tunneista. Ilmankos saatiin kiilata leikkausjonossa.  Koululupaa ei saatu – en kyllä ollut ajatellutkaan – ja ortopedi päättää tiistaina koska M saa palata kouluun.

Mä oon vahvasti sitä mieltä et M huijaa mua. Se on viimeiset päivät joutunut vetämään erilaisia lääkkeitä ihan liian usein ja ihan liikaa. Se ontuu jalkaansa ja väittää mulle silmät kirkkaina ettei sitä satu ollenkaan. SE makaa sohvalla peiton alla ja sanoo et sitä ei satu vaan se vaan lepäilee. Mä oon sitä mieltä et se ei vaan halua enempää lääkkeitä ja kärsii mieluummin kivusta. Antibiootit otetaan kolmasti vuorokaudessa – tein sille aikataulun – ja niistä se sanoo et ne on ”yucky” ja et ne ”tastes like diapers”. Tässä kohdassa M:n rationaalisesta – liian rationaalisesta – ajattelusta on taas hyötyä. Joo, pahaa on mutta silti se ymmärtää et toinen vaihtari on ottaa se kama suonensisäisesti sairaalassa.

Vähitellen mä alan ymmärtää et tässä kävi samalla tavalla kuin kesällä. Olis voinut käydä helvetin huonosti ja silti kävi ihan helevatan hyvin. Meidän perheellä taitaa olla aika pätevät suojelusenkelit.

***

Septinen artriitti (Dan Nordström)

Septinen (purulentti) artriitti on raju bakteeritauti, joka on useimmiten polven, lonkan tai olkapään monoartriitti. Oireileva nivel on paikallisesti tulehtunut ja yleensä tilaan liittyy korkea kuume. Altistavia tekijöitä ovat aikaisemmin vaurioitunut nivel (esim. nivelrikko), ihorikko, trauma, diabetes, immuunipuutostila tai alkoholismi, sekä edeltävä nivelpisto. 

Ainoa tapa poissulkea septinen artriitti on suorittaa nivelpunktio ja tehdä nivelnesteen värjäys/viljely, jotka paljastavat noin 80 %:a tapauksista. Nivelnesteen sameus ja korkea leukosyyttimäärä ei varmuudella puhu septisen infektion puolesta, koska esimerkiksi kihdin aiheuttamassa niveltulehduksessa saatetaan nähdä samansuuntaisia leukosyyttimääriä. Varsinkin jos epäillään hematogeenista bakteerikylvöä suoritetaan myös veriviljely. Aiheuttajabakteeri on yleensä Staphylococcus aureus, harvemmin beetahemolyyttinen strep-tokokki tai gramnegatiivinen sauva. Myös Mycobacterium tuberculosis on syytä pitää mielessä. 

Hoidotta jäänyt nivel tuhoutuu muutamassa päivässä. Aloitusantibioottina käytetään kloksasilliiniä, kefalosporiineja tai klindamysiinia, sepsisannoksin. Jatkohoito tapahtuu herkkyysmäärityksien perusteella. Lääkitystä jatketaan kunnes CRP normaalistuu eli käytännössä 2-4 viikkoa. Harvemmin tarvitaan kirurgiseen dreneeraukseen tai toistuviin huuhteluihin turvautumista.