Siirry pääsisältöön

isä ja väkivaltainen mies


Ajattelin kirjoittaa faijasta. Aina kun asia tulee puheeksi jossakin on vähän sellainen "Jukka Kuoppamäki"-moment, "mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin..."Laitoin sen raflaavaksi ajattelemani otsikoinnin googleen ja aika raflaavaa juttua sieltä myös nousi esille – mun isästä. Tyttärenä tiedän sen verran kun on tiedettävää, tuntui jotenkin kummalta törmätä ventovieraitten ihmisten spekulointiin ja näkemyksiin. Näin monen vuoden jälkeen vielä ihan kohtuullisen tuoreisiinkin keskusteluihin.

Mulla on siitä tasan yksi valokuva. Se on siinä ehkä kaksvuotias, kalastaa tikulla rantavedessä. Siinä kuvassa vois olla K tai O tai melkein kuka tahansa pikkuinen mies.



Mun muistikuvat siitä on hajanaisia, rikkinäisiä ja mitä lähempää ajallisesti ne on, sitä useammin  ikäviä. Varhaislapsuuden muistikuvat on hyviä ja ne liittyy yleensä johonkin erityistilanteisiin. Siihen kuinka se vappuna osti mulle kaikki ilmapallokauppiaan pallot, tai jouluihin tai... mä muistan kuinka aamulla heräsin ennen mun vanhempia ja leikin niiten sängynpäädyssä, tai oikeastaan sillä sängynpäädyllä kun se oli sellainen koukeroinen.Kuljetin sormia pitkin niitä koukeroita ja kuvittelin että se oli liukumäki tai vuoristorata.  Muistan sen ja mutsin toimiston ja muistan kuinka faija osti mulle sen ihanan kesämekon, jota olin pitkään halunnut. Mä muistan sen autot ja meidän kodin. Mä muistan jopa meidän kesätalon. Sen poltti joku. Ekana koulupäivänä sain kellon ja se oli mua vastassa koulussa. Muistan kuinka harjoiteltiin kouluun kävelemistä.

Se oli väkivaltainen mies. Mua se tosin löi vain kerran, en edes muista miksi. Muistan vain sen läimäyksen. Sen muistan kuinka se ”koulutti” mutsia kattilalla tai myöhemmin sen tyttöystävää puhelimella. Jälkimmäisen jälkeen en yöpynyt faijalla pitkään aikaan.

Vaimoja sillä mun laskujen mukaan oli neljä, vai viis? Muita naisia ja lapsia ympäri maailmaa.

Faija oli kumma mies. Kaikki piti siitä, kunnes se veti jossakin kohtaa välistä ja sit siitä ei enää tykätty. Silti useimmat muisteli sitä kuitenkin tavallaan positiivisesti, nekin jotka menetti rahansa, kunniansa tai elinkeinonsa. Millä ihmeellä se sen teki. Siitä oli vaan helppo pitää ja siksi kai mä sitä vältin, en halunnut olla missään tekemisissä. Teininä inhosin sen raflaavia tekoja... isoja kukkakimppuja ja kuinka se riparillekin punkes vierailupäivänä. Se oli sitä aikaa kun se oli pappi. Opiskeli teologiaa ja hengaili uskispiireissä. Pappina. Se tuntui nololta. Olisin halunnut samanlaisen isän kuin muilla. Tavallisen. Vähemmän raflaavan. Sellaisen joka olis pysynyt normeissa ja yhteiskunnan raameissa. Se vaan ei uskonut että yhteiset säännöt koskee myös sitä. Siinä sen ura... pisnismies – vankila – pappi – pisnismies – kuolema.

Mä muistan hyvin sen kumman puhelun rikospoliisista. Tieto ruumiin löytymisestä. Iltapäivälehtien otsikot ja spekuloinnit. Postissa sain listan velkojista ja kuoleman myötä rauenneista veloista ja haasteista. En mennyt hautajaisiin. Haudalla kävin käydessäni Suomessa. Hautakiven teksti on sille ominainen, muunneltu totuus – valhe.

Pitkään mietin miltä siitä oli tuntunut, ja mitä se oli ajatellut. Hetkeä ennen kuolemaa. Tajusko se että loppu oli lähellä? Oliko se niin kuin telkkarissa tai elokuvissa? Oliko se yllätys? Tuskin.


Kommentit

  1. Mulla ois niin paljon sanottavaa. Lähestyn yv:llä kun pääsen ajatuksen kanssa koneelle.

    Menneisyyden möröt ja muut luurangot, voi htto..niitähän riiittää.

    VastaaPoista
  2. On liian monta ikävää tarinaa. Minulla myös omani. Haluatko jutella esim emailitse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarjouksesta Jutta. Tästä kaikesta on jo monta vuotta, mutta pidän toki tarjouksen mielessä :)

      Poista
  3. Olipas rankkaa tekstiä mutta niinhän tämä elämä on. Oma isäni kuoli syänkohtaukseen äidin ja minun silmieni eteen reilu vuosi sitten ja ikävä on valtava, minulla oli todella rakastava isä. Mutta isälläsi on tainnut olla aikamoinen lapsuus ja elämä juttusi perusteella? Mies on ollut ihan umpikujassa? Mutta onneksi pystyt kirjoittamaan asiasta ja käsittelemään sitä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin osanotto ja voimia suruun, jonka työstäminen vienee lopun elämää.

      Mun isän elämä oli tosiaan aikamoinen. Lapsuudesta en paljoa osaa sanoa, aika perinteinen, sen ajan varakkaan perheen lapsuus kai? En tiedä. Umpikujaan en toista laittaisi, enneminkin seikkailijaksi tai elämäntaiteilijaksi.

      Poista
  4. Monesti mietin että kuinka sä voitkaan olla niin selväjärkinen ja fiksu kaiken kertomas jälkeen... Et oo ihan helpoimalla päässy. Vai onko se just siks kun oot mitä oot.
    Kram! <3
    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas! Mä aina välillä ihan vakavissani mietin et oonko mä ollenkaan selväjärkinen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...