Siirry pääsisältöön

itku ja uudet haasteet


Autossa matkalla kotiin se tuli – itku. Se tuli huolesta ja helpotuksesta, L:n mielestä alkavasta räntäsateesta. Itkin väsymystä ja uupumusta ja omaa kipua ja toisen kipua. Itkin ne ajatukset joita ei ollut edes uskaltanut ajatella ja itkin kiitollisuudesta. Meille on oltu niin ystävällisiä, meistä on välitetty, meitä on autettu. Meidän pieni on paranemaan päin, me päästiin kotiin.



Kotiyhtälö on vaativa. Yksi stressaantunut Koira, joka rikkoo lasten leluja. Kaksi poikaa joilla on ollut huoli ja ikävä ja epätietoisuus, joka nyt purkaantuu kitinänä ja itkuna ja kiukkuna ja tarpeena. Yksi sairaalareissulta kotiutunut tyttö, joka edelleen on aika kipeänä ja joka on tottunut saamaan 110% äidistään ja joutuukin nyt yllättäen jakamaan saamansa huomion kolmen edellämainitun kanssa. Viimeisenä yhtälössä on yksi väsynyt nainen, jonka poskiontelo on edelleen aika kipeänä ja joka on jättänyt yhden yön kokonaan nukkumatta ja sen jälkeen kolmena yönä heräillyt vähintään kahden tunnin välein ja noussut aamuisin ennen viittä. Tästä yhtälöstä pitäisi kehittää seesteistä kotielämää ja hyvä toipumisympäristö. Turvallinen olo pojille ja Koiralle.

M pitää kotonakin herättää uniltaan ottamaan lääkkeensä antibiootti menee klo 07, 15 ja 23 – seuraavat viikot... tänään olis eka lääkäri meidän omalla lääkäriasemalla, tiistaina labrat sairaalassa ja siitä eteenpäin viikoittainen käynti sairaalassa labroissa ja tarkastuksessa. Mä en tiedä koska sen voi laittaa kouluun, balettiin pitää saada ortopedin lupa.



Jotenkin sitä on edelleen ihan pökerryksissä kaikesta tapahtuneesta. Se tuli niin puun takaa, mutta niin kai nää aina tulee.


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Niitä on tarvittu ja näistä kommenteista myös saatu!

      Poista
  2. Halauksia Yksis. Nyt on hyvä hengähtää ja itkeä. Teillä on toisenne ja koti. Saatte olla turvassa. Enkelivartiota toivotan ja oikein rauhallisia viikkoja! m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos m! Meillä on olleet todella ammattitaitoiset suojelusenkelit mukana.

      Poista
  3. Tsemppiä ja voimia ystävä! <3

    Ihanaa että M on jo niin paljon paranemaan päin että pääsi jo kotiiin. =)

    / Älskling

    VastaaPoista
  4. Huh huh, en ole hetkeen ehtinyt tänne ja avatessani blogisi oikeasti säikähdin.

    Aikamoisen sairauden olette käyneet läpi. Voin vain kuvitella aitä huolen ja surun määrää, kun lapsi on oikeasti todella kipeä.

    No, nyt on pahin ohi ja voitte ehkä jo hengähtää helpotuksesta. Tukekaa toisianne ja vuorotelkaa vaikka viikonloppuna nukkumisen kanssa. Tarvitsette molemmat myös lepoa. Jos te ette jaksa, niin kukas teidän lapsianne sitten hoitaa...?

    Tsemppiä ja voimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksitoista tuntia unta putkeen tekee ihmeitä! Mulla se huoli ja suru tulee aina vasta jälkikäteen, tilanteen jo helpotettua. Näistä kommenteista olen ammentanut lisää voimaa pitkin matkaa.

      Poista
  5. Melkein sanattomaksi vetää teidän kokemukset... Mutta sen verran haluan sanoa, että ihanaa, kun kirjoitat ajatuksesi auki täällä ja toisiakin herättelemään, olet rohkea ja tosi sisukas nainen. Iso halaus ja lämpimät ajatukset täältä! Paranemista M:lle! Muista pitää itsestäsikin huolta, ole kiltti itsellesi! :)
    Marketta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...