Siirry pääsisältöön

lohikäärme ja dinosaurus


Aamulla ajettiin poikien tulevan koulun kautta. Kävin tiputtamassa sinne ilmoittautumispaperit ja sen maksun. Turhaan olin miettinyt että mahtuuko ne siihen ryhmään mihin ne halusin. Koulun rehtori oli jo meidät etukäteen sinne kirjannut. Samassa paikassa M aloitti oman koulutiensä syksyllä 2011. Oli jotenkin juhlavaa ojentaa ne kaavakkeet rehtorille. Pysäyttävä hetki ymmärtää että mä ihan oikeesti ilmoitin ne kouluun. Kaksi aamua viikossa, tiistai ja torstai 9-12. Koulu alkaa syyskuun alussa.

***
Mä oon ennenkin sanonut et ajaessa on hyvä ajatella, tosin ajattelu keskeytyy nykyään  apinoitten ajatuksenjuoksuun... Täällä sataa ja matalapaine painaa pilvet roikkumaan nauhoina puiden latvojen alapuolella:

K: Mamma! Look!!! Smoke! There’s a dragon!
Mä: No honey, those are clouds not smoke.
O: Dragon is in Bellevue.

Mä mietin hetken tätä kommenttia ja tajuun et jouluna siellä kasvitieteellisessä oli höyryä hönkivä lohikäärme.

Mä: Yes, there was a dragon in Bellevue.
K: I have a dragon in my pants.
Mä: Really? Why?
K: Dinosaurs in my ears and dragon inside my pants.
O: Yeah, dragon in pants, dinosaur ears. Need to listen.

Tää viimeisin tulee siitä et mä kysyn niiltä et onks niillä dinosauruksia korvissa kun ne ei kuule/kuuntele.

***
Pojat nukkuu edelleen päiväunilla viikonlopun univelkojaan ja mä nautiskelen omasta hetkestä tiskikoneen huristessa taustalla. Tää on kuin jostakin äitiunelmien kultaisesta satukirjasta. Ei tällaista olekaan...


Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna30. tammikuuta 2013 klo 13.48

    Uskaltaako O:kin laskea tuota mäkeä alas? Loistavaa!

    Ihan mahtavat menopelit, meidän jannut ois niiin mehuissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa31. tammikuuta 2013 klo 8.27

      Kyllä!!!! Myös O! Se on kehittynyt niin valtavasti ja mä oon aivan loputtoman ylpeä siitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää