Siirry pääsisältöön

mihin se meni?


”Sehän on vasta 2013 kun se mene kouluun”. Viisi vuotta sitten vuosi 2013 oli kaukana, niin kaukana että sen saattoi hyvin työntää mielessään jonnekin pieneen laatikkoon, ajatusten ulottumattomiin. Tänään aamulla avasin kalenterin helmikuun kohdalta. Seitsemännen päivän kohdalle kirjoitin muistiin ”kouluun ilmoittautuminen M”. Käänsin sivua ja 28. päivän kohdalle raapustin ”kouluun ilmoittautuminen O ja K”. Aika rientää, kuin tuulessa lehdet... Syksyllä meillä on kaksi esikoululaista ja yksi iso koululainen. Huomenna ne kai ilmoitetaan jo lukioon tai yliopistoon.  Kuin huomaamatta viisi vuotta on mennyt, kuin huomaamatta mä olen viiden vuoden verran vanhempi ja kokeneempi. Joku laski vanhemmuusvuosia, niitä on 9 ½.

Vielä kun tietäis mihin kouluun meidän isopieni menee ja mitä tässä kohdassa tarkoittaa ”health records”. Kaikki selvinnee aikanaan, myös se ollaanko koulun A vai B kansliassa jonottamassa niitten papereitten kanssa. Sen tiedän et syksy tulee ennen kuin huomaakaan, mä haluan lisää aikaa, mä en halua sitä vielä sinne – isojen maailmaan. Pitäisin sen vielä pumpulissa, vuoden tai kaksi. Kasvamassa isommaksi ja vahvemmaksi.

Mä olen lähdössä tähän seikkailuun nyrkit ojossa, valmiina taistelemaan. Mä en usko et ne pitää mun lapsen puolta. Mä en usko et se saa taisteluitta mitä se tarvitsee. Olen noussut barrikadeille jo ennen kuin niitä on edes rakennettu. Mä olen se kamala äiti joka haluaa ja vaatii ja tahtoo. Se josta rehtori ei pidä. Se joka aiheuttaa opettajalle harmaita hiuksia.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina4. tammikuuta 2013 klo 18.54

    Hei APUA, minne O ja K jo? Preschooliako tarkoitat? Mulla kanssa mielessä miten ihmeessä A ja V mukamas menevät kouluun KAHDEN vuoden kuluttua. Vielä kun oppisivat puhumaan ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa4. tammikuuta 2013 klo 19.00

      Joo Preschooliin... katselen hintoja ja suorastaan haaveilen et ne otetaan developmental preschooliin... Kartoitapa teidän School Districtin vastaavaa palvelua mä en tiedä onko se Fedin laajuisesti Child Find, saatatte sääsätää aika paljon puheterapiakuluissa sun muussa, jos pojat pääsee kunnalliseen ohjelmaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää