Siirry pääsisältöön

sumee logiikka


Pää on täynnä ajatuksia. Ne kiitää ohi, nappaan kiinni ja päästän taas irti... Omanlaistansa meditaatiota.

Viikatessani pyykkiä olin vilpittömän kiitollinen Kummitäti T:lle joka hoiti homman viime viikolla. Samalla mietin miten hassua se on, ettei se oma ja omasta mielestä täysin pistämätön logiikka ole ollenkaan niin täydellinen toisen mielessä. Ihminen on vajavainen – siis mä, EI Kummitäti T, tai siis varmasti sekin, mutta ei tässä kohdassa – mun vaatehuonelogiikka ei siis välity täydellisenä eteenpäin ja näin ollen voitaneen todeta että se logiikka on mun korvienvälissä eikä siellä vaatehuoneessa. Ymmärrän paremmin myös L:llää joka väittää ettei niistä vaatehuoneista voi mitenkään löytää yhtään mitään.

Täähän on rinnastettavissa siihen kun on jonkun toisen kotona ja yrittää tyhjentää tiskikonetta. Se on ihan hillittömän vaikeeta arvata mihin kaikki menee ja kuuluu. Meilläkin on aterinlaatikossa aterimet epäloogisesti järjestyksessä haarukka-lusikka-veitsi mä jopa itse myönnän et se ehkä on epäloogista mutta kun ne nyt on olleet niin, niin kauan kuin jaksan muistaa.  Niin ja sit se miten jokainen täyttää sen tiskikoneen omalla tavallaan, mä tiedän useammankin ihmisen joka järjestää sen ”oikein” jonkun toisen jäljiltä, itsekin oon tainnut joskus siihen syyllistyä.

Vaihdan lakanat ja salaa kaipaan taas itse itsensä peseviä ja viikkaavia lakanoita. Viiden ihmisen lakanat, neljä aluslakanaa, neljä pissalakanaa, viisi pussilakanaa ja viisi plus neljä, eli yhdeksän tyynyliinaa... pois ja pesuun ja kuivausrumpuun ja viikaten ja kaappiin ja uutta tilalle. Puhtaat lakanat tuntuu ihanalta, mutta kunpa joku muu vaihtais ne. Eniten inhoan lakanoiden vaihtamista kerrossängyn yläsänkyyn. En taida olla ainoa. Mä voisin myös tehdä väitöskirjan aiheesta, joku kastelee sänkynsä tai oksentaa sinne aina lakanoiden vaihdon jälkeisenä yönä. Vältän siis lakanoiden vaihtamista lasten sänkyihin turhan usein.


Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Meillä ensin mies täyttää tiskikoneen oikein, mun jäljiltä, ja jos anoppi on maisemissa niin se järjestää sitten vielä ylipäällikön oikeudella hiukan paremmin.

    Koska jumala paratkoon sitä että tiskit tulisivat puhtaaksi jotenkin väärässä järjestyksessä tiskikoneessa ollen.

    Mua muuten selvästi vituttaa tämä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä jokaisessa suu pieni tiskikonenatsi, MUTTA älköön kukaan - edes ja etenkään anoppi - koskeko toisen oman tiskikoneen sisältöön.

      Poista
  3. Meillä on nykyään aterimet anopilta opitun kaavan mukaan laatikoissa: haa-vei-lu, haarukat-veitset-lusikat. Minusta siinä oli niin ihana muistisääntö, että pakko oli ottaa käyttöön. :)

    Tiskikonetta joskus järjestelen miehen jäljiltä ihan siksi, että hänen tätyttösysteemillään (tai ehkä hänellä ei ole mitään systeemiä siinä) koneeseen mahtuu astioita ehkä puolet siitä määrästä kuin mitä minä saan sinne mahtumaan. Mutta liikaakaan ei kannata ahtaa, koska sitten ei tule puhdasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sääntö! L lähinnä lappaa astiat tiskikoneeseen piiloon, eikä niistä ikinä tulis puhtaita jos ne jättäis sinne niin. En jaksa naputtaa, korjaan vaan kaikessa hiljaisuudessa (esim lasit niin et kanta osoittaa kattoon).

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...