Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa. Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Ihan huippu blogilöytö, ilmoittaudun ilolla lukijaksi. :) Ensinnäkin sain ihanaa vertaistukea lukiessani arjestasi erityislasten vanhempana. Meillä on 8-vuotiaalla pojalla just tutkimukset menossa, että missä mättää. Normimeininkiä hänen kanssa ei todellakaan ole. Eka diagnoosi jo saatu psykan puolelta, mutta luulen etta neurologisellakin puolella jotain on... Neljä muutakin lapsukaista löytyy. Muut on ihan jees, mutta 3,5-vuotiaasta alkaa löytyä tuttuja piirteitä. Hmmm..... ;)
VastaaPoistaToisekseen blogiisi tuo ihanan mausteen se, että asut Amerikassa. Omia rakkaitani (vanhemmat, sisaruksia, sukua...) asuu sielläpäin liuta ja sitä kautta oon ihastunut itekkin maahan.
Rentouttavaa ja nautinnollista joulunaikaa teille!
Olipa ihana hyvänmielen kommentti. Kiitos ja ihanaa joulua!
PoistaNiin ja vielä... voimia siihen raskaaseen selvittelyvaiheeseen.
PoistaMeillä diagnooseista on ollut ihan valtavasti "iloa" kun ollaan niitten myötä pystytty hakemaan itsellekin tietoa ja sitä kautta myös ymmärrystä lasta kohtaan. Kannustan aina jokaista joka vähänkin miettii näitä asioita viemään laspen ongelmia rohkeasti eteenpäin ja hakemaan aupa.
Hyvää Joulua! Ja suuret kiitokset blogistasi, joka tuo vuoden jokaiselle päivälle iloa ja ajatuksia. Onnellista Uutta Vuotta myös! Olkoon vuosi 2015 yhtä ihana kuin tämä kulunutkin - elämänmakuinen siis. Terkut Haartman instituutista, jossa käyn töissä. ;)
VastaaPoistaKiitos Jutta! Hyvä kun pidät yllä suomalaisen lääketieteen perinnettä. Vuosi 2014 oli hyvä vuosi, toivottavasti 2015 tulee tosiaan olemaan yhtä hyvä, ihana ja elämänmakuinen - myös siellä :)
Poista