Siirry pääsisältöön

silmälaseja, onnettomuuksia ja joulunhenki

Fredde - tästä päivästä eteenpäin L saa olla Fredde mun valistuneen ymmärryksen mukaisesti - kävi aamusta hammaslääkärissä puhdistuttamassa purukalustonsa joulukuntoon ja vetäytyi sen jälkeen yläkertaan kera puhelimen ja muutaman tietokoneen. Kahdesti me taidettiin törmätä siihen ennen iltaseiskaa, se oli ratkaissut sillä aikaa jonkun koko maapallon tietokonesysteemejä pyörittävän ongelman. Hyvä niin, tulkoon joulu, ja jatkukoon tietojenkäsittely koko maailmassa.

Me sen sijaan käytiin aamusta M:n kanssa silmälääkärissä, korjautettiin samalla – ilmaiseksi – rikkimenneet lasit, tilattiin uudet silmälasit M:n valinnan mukaan ja törmättiin samalla naapurin nuorikkoon, joka näemmä nykyään työskentelee meidän silmälääkäriasemalla. M oli innoissaan, ja nautiskeli suunnattomasti uusien lasien valinnasta. Allekirjoittanut oli vähän hämmentynyt kun rinsessa valkkas itselleen mutsinsa silmälasit, violeteilla sangoilla, mutta lasten koossa vaan. Silmälasit muuttui lukulaseista ainalaseiksi ja se huomioitiin valitsemalla ne itsestään tummentuvat aurinkolasilinssit, plussaa sillä on +1.75, enemmän kuin allekirjoittaneella ikänäköä.



nää on mun lasit, M saa samat OGI:n lasit violeteilla sangoilla

Uusia silmälaseja me juhlistettiin Starbusckissa todeten ettei siellä nykyään ole ainuttakaan herkkua jota meidän lauma vois syödä. Kaikessa, siis ihan kaikessa on maitoa... kysyn vaan, meidän lapsukaiset kun ei ole ainoita jotka ei voi tai halua käyttää maitotuotteita tai välttävät syystä tai toisesta maitoproteiinia. Onhan siellä piru vie otettu pähkinäallergisetkin ja gluteiinittomat huomioon!!!



Silmälääkärin jälkeen me rakennettiin legoista ravintola ja junatalli, ja syötiin luova lounas, josta joku ystävällinen vois – kiitos! – ojentaa mulle ystävällisesti sen vuodenmutsi pokaalin.





Iltapäivästä ne halua ajaa pyörällä puistoon, tai siis M ja K halus, O käveli. Puolisentuntia myöhemmin soitin ensin Freddelle ja pyysin sitä hakemaan meidät kun kynnelle kykenee, ja sen jälkeen neuvottelin lastenlääkäriaseman sairaanhoitajan kanssa M:n vammojen vakavuudesta. Otin lääkäriajan alkuillaksi ja peruutin sen tuntia myöhemmin jalan ollessa taas käyttökelpoinen.



jossakin kaukaisuudessa - vasemmalla - pinkki M

kipee...

kävelee nuoralla

oppii kiipeämään

kiipee lisää

...ja lisää

...ja vuoden valokuva, tässä se meinaan putoo...



Myöhemmin me katsottiin elokuvaa, O oppi makaamaan sohvan selkänojalla sisarustensa tavoin, ja me käytiin M:n kanssa kahdestaan ruokakaupassa ja ihailemassa jouluvaloja joulunhengen saatua selvästi henkisen yliotteen mun rakkasta tyttärestä. Joulunhengen yliote kun ilmenee jatkuvana riitelynä, kimakkana huutona ja jannujen kiusaamisena. Joulunhenkeä piti siis vähän ravistella ja lopulta me saatiin tilanne taas tasapainoon. 

uusi taito on uusi taito, oli se miten vähäinen hyvänsä

M irtaantuu liiallisesta joulunhengestä askartelemalla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...