Siirry pääsisältöön

saman pöydän ääressä

On maanantai-ilta ja mä istun ravintolassa yhdeksän naisen kanssa. Me ei olla nähty aikoihin, tai siis ollaan nähty silleen nopeesti ja ohimennen, yhden yhtäällä ja toisen toisaalla. Kolmannen kanssa olen ollut meilikirjeenvaihdossa ja neljännen blogi on elämän suola.

Tontun aamiainen - spaghettia, karkkeja ja sokeria
Pitkästä aikaa me istutaan saman pöydän ääressä, tilataan pullo viinia ja muutama alkupala, hölistään ja jutellaan kuulumisia. Kolme on raskaana, neljäs, kolmas ja neljäs lapsi. Yksi niistä tietää saavansa neljännen pojan, toiselle selviää maanantaina, kolmas joutuu odottelemaan vielä kuukauden päivät. Sivussa tilataan ruokaa ja hälistään taas lisää. Lopulta meillä on kaikilla edessä ruoka ja seurue hiljenee.

Kuka lukee ruokarukouksen? Papin vaimo kieltäytyy ja sanoo että saa ihan virkansa puolesta tehdä tätä muutenkin. Kaksi papin tytärtä kieltäytyy myös kunniasta. Mä totean että julkinen rukoileminen on liian vaikeeta. Lopulta naapuri nousee ja rukoilee, kiittää siitä että saadaan taas pitkästä aikaa istua yhdessä iltaa, siitä että meillä on mahdollisuus. Aamenen kaikki lausuu yhdessä ja hälinä palaa pöytään. Haarukat kurottaa kokeilemaan muitten ruokia ja vertaillaan ja tilataan toinen pullo viiniä. Puhutaan yhden seurueen jäsenen kirkon kaaoksesta ja papin erosta, se on päässyt uutisiin laajemmaltikin, halutaan sisäpiirin kokemusta tilanteesta. Puhutaan perheistä ja lapsista, puhutaan elävistä ja kuolleista. Puhutaan omasta suhteesta Jumalaan, hyvästä ja huonosta, epäilyksestäkin. Keskustelu kulkee Jeesuksessa ja toisen rintojen kohotusleikkauksessa. Siinä sivussa mä pyydän yhdeltä sen plastiikkakirurgin tietoa, jotta voin käydä puhumassa abdominoplastiasta - sitten joskus. Samassa sillisalaatissa kulkee siis perheet, työt, lapset, avioliitot, seksi, kauneusleikkaukset ja Jumala. Käsi kädessä, ihan niin kuin elämässäkin, kaikki samassa kauniissa sekamelskassa.


Tonttu on lisännyt kuuseen meidän kaikkien pikkarit
Illan kuluessa me ollaan käsitelty mun irtisanoutumiset, kaikkien raskaudet, muutot ja muut päivän polttavat. Mä kerron koulun rukousryhmästä ja me puuhataan osan ryhmästä kanssa uutta raamattupiiriä. Kaikki uskoo ja kaikki epäilee, kukin omalla tavallaan ja tasollaan. Papin - kirkkoherran -  vaimo kapinoi muuttoa uuteen seurakuntaan, ikävöi vanhaa ja ikävöi meitä. Joskus muutama kymmenen kilometriä on maailman toisella laidalla. Toinen myöntää olevansa Jumalalle vihainen. Mä kerron tunteneeni olevani lähellä Jumalaa nämä kuukaudet sairaalassa. Silloinkin kun en ehtinyt kirkkoon ja kaksi muutakin myöntää että perhetilanteen ja muun elämän kaaoksessa on vaikeeta löytää aikaa jumalanpalvelukselle. Kaikki on tärkeitä, kaikki on aitoja, kaikki on omanlaisiaan. Kaikkien usko on omalaistaan ja silti ihan yhtä tärkeää, aitoa ja totta.

Tonttu syö pakastimessa jätskiä M:n kaulaliinaan kääriytyneenä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...