Siirry pääsisältöön

joulurauha tavoitettu

Tänään sen vihdoinkin löysin, tasan viikko ennen joulua tavoitin joulurauhan. Pullat on leipomatta, osa karkeista tekemättä, kasa lahjoja pakkaamatta. Kalat pitää muistaa ostaa ja graavata ja kinkkukin paistaa ja puuroakaan ei olla syöty. Ne ehtii kyllä, ja jos ei ehdi niin joulu tulee ilmankin. Hetki sitten painoin vikaa kertaa enteriä amazonin verkkokaupassa ja tilasin ne viimeisetkin lahjat. Huomenna on vika koulupäivä, siitä alkaa loma.

joskus aika usein rauha löytyy kahvikupista

Aamulla istuin kahvilla ystävän kanssa. S on mulle ihan parasta terapiaa, toisen samanmoisen äiti. Kukapa ymmärtäisi paremmin tätä meidän hullunmyllyä. L menee illalla ulos työkavereittensa kanssa, ehkä mä keittelen sen riisipuuron noille ruuaksi. En muista koska olisin kyennyt yhtä seesteiseen tunnelmaan... ehkä otin vahingossa tupla satsin niitä mun pillereitä eilen. Ei huolta, en ottanut kyllä tää sisäisen rauhan löytyminen on ihan S:n ansiota.


O oli koulussa tehnyt jouluaapisen

Taustalla soi mun joululaululempparit, ne suomalaiset hyminät joita kukaan muu perheessä – paitsi ehkä O - ei halua kuunnella:

Lapsuutemme joulu – Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Jo joutuu ilta – Joulu Ainolassa
Tervehtii jo meitä – Joulu Ainolassa
Andante Festivo – Joulu Ainolassa
Jeesuslapsi suloinen - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Jouluruno - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Muistojen joulu - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Jouluhymni - Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat
Lullay – Rajaton
Taivaanvalkea – Rajaton
Tuo Armon Valkokyyhky – Rajaton

Kuninkaat kulkevat, katsokaa! – Rajaton



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...