Siirry pääsisältöön

juosten pissitty


Vois kuvitella, että tähän ikään mennessä ihminen olis oppinut tekemään asiat järkevässä järjestyksessä... vaan ei, ei, ei... Sen jälkeen kun M hyppäs bussiin meillä tapahtui seuraavia asioita seuraavassa järjestyksessä:

  • aamiainen
  • aloitan leipomaan omenaleipää
  • lähdetään poikien kanssa juoksemaan – 30 minuuttia työnnän edelläni 40kg painoa ja ”juoksen” ja näytän vastaantulijoista varmasti siltä että olen kuolemaisillani ja olis syytä tilata ambulanssi
  • leivon leivät loppuun ja tyrkkään ne uuniin
  • menen yläkertaan mennäkseni suihkuun mutta päädyn viikkaamaan edellisen viikon pyykit
  • otan leivät ulos uunista
  • venyttelen ja leikin K:n kanssa
  • mennään vastaan M:n bussia
  • syödään lounasta


...nyt mulla on siis alle vartti aikaa käydä suihkussa ja pukea, ja pukea lapsille jotain muuta päälle ja saada ne autoon...

Olisi siis ehkä ollut järkevämpää käydä ensin juoksemassa ja aloittaa leipominen sen jälkeen, sen sijaan että jättää kaiken kesken lähteäkseen juoksemaan, ja käydä suihkussa sillä aikaa kun ne leivät on uunissa... näin olis ehtinyt aloittaa sen pyykkien viikkaamisen ja lopettaa kotiin palattua... suihkussa ei oikein voi käydä vaan vähän.


Kommentit

  1. Voi sun juoksukoulusi kanssa. Kuulostaa aika rankalta, varsinkin noiden kärrättävien osalta. Mä vaan mietin, että eikö ole mitään hellävaraisempaa liikuntamuotoa kuin juoksu? Kun oon ymmärtänyt, että et ole vähään aikaan urheillut (vai oonko ymmärtänyt väärin?). Itse joogasin pari vuotta poikain jälkeen, nyt on lisänä hikijumppa ja syvävenyttelyt ja zumba. Ja vieläkin tuntuu välillä ettei kroppa ole se "sama vanha" mikä tosin on tottakin.

    Ainakin zumba voisi olla mahdollista kotona DVD:ltä lasten kanssakin;)

    No, tärkeintä on, että liikuntakärpänen on puraissut. Muista vaatia hierontaa kipeille penikoille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, älä huoli, en mä ihan soitellen sotaan oo lähtenyt vaan aloitin kävelemällä ja tää on oikeasti tällainen hellä juoksukoulu... ekaa kertaa vaan päätin kokeilla lisäpainoilla, ihan vaan jotta pääsen juoksemaan kun L on Suomessa. Sinänsä nautin enemmän koiran kanssa liikkumisesta vaikka olihan noista seuraa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...