Siirry pääsisältöön

odotushuoneen erityinen yhteisymmärrys


Keskimääräisen viikon aikana istun yleensä 9-12 kertaa odotushuoneessa, suurimman osan ajastani siinä yhdessä ja samassa... Lasten kuntoutusklinikan odotushuoneessa. Mosaic on nimensä mukaisesti erikoistunut spektrillä olevien lasten kuntoutukseen, mutta yhtälailla odotushuoneessa näkyy muitakin... CP-vammaisia, Down lapsia, SI-häiriöisiä lapsia... ja niitä intialaislapsia joiden vanhemmat ei halua että niillä on aksentti. Noin pääsääntöisesti kuitenkin siellä istuvien vanhempien lapset on palveluiden monikäyttäjiä, harvempi käy ”vain” puheterapiassa. Meidän lapsista kaksi on asiakkaita, K lähinnä viihdyttää henkilökuntaa... toimintaterapiaa, fysioterapiaa, puheterapiaa, sosiaalistentaitojen ryhmää...

Meitä kaikkia – ei niitä intialaisvanhempia – yhdistää se että meidän lapsilla on erityistarve, olkoon se sitten autismi, kehitysviivästymä tai cp-vamma ja kun siellä samassa odotushuoneessa istutaan viikko toisensa perään samaan aikaan, samojen ihmisten kanssa oppii tietämään mitä palveluita kukin käyttää ja lasten nimet... me tervehditään toisiamme ja vaihdetaan kuulumiset, sitten istutaan ja tehdään töitä tai neulotaan tai luetaan pienemmille sisaruksille kirjaa tai... Kun jonkun lapsi vetää totaaliskitsot siellä odotushuoneen lattialla tai karkaa ei kukaan katso paheksuvasti tai kohauta kulmiaan, se on meidän kaikkien arkipäivää ja siellä meidän lapset saa olla just niin omituisia ja erityisiä kuin ovat, kaikki ymmärtää... Mun neulominen herättää lapsissa aina kysymyksiä ja monet odottaa että saa nähdä montako ruutua oon tehnyt sitten sen edellisen kerran... mitä mä nyt neuloinkaan ja kenelle ja onko se vaikeeta ja sen äiti tai täti tai mummo osaa kans tai että tiedänkö mä miten villallankaa tehdään ja miten sen kestävyys mitataan tai... siellä lapset saa kysyä, siellä vanhemmat ei sano että ei saa häiritä muita.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää