Siirry pääsisältöön

rapsakka nurmi totes K

Viikonlopuista ilman L:llää tai siis ilman sitä aviopuolisoa ja isää tulee helposti pitkiä ja tylsiä... kaikki viettää perheaikaa ja seuraa ei ole, ohjelma on revittävä ihan vaan omasta päästä ja mietittävä miten päivän saaparhaiten kulumaan...


Pikkupakkasessa Koiran ja K:n kanssa heti aamusta, loput kaksi katsoo sisällä lämppärin edessä telkkua...



Puistossa ennen auringonlaskua... lämöasteita +5-6C. Tää on siis meidän mailla ihan käypä puistoasu talvisäässä... 

Ja siinä välissä käytiin kaupoissa ja lounaalla... sain ehkä - best compliment ever - siinä lounasta syödessä kun keski-ikäinen, selkeästi lapseton mies tuli erikseen sanomaan että mulla on ehkä parhaiten käyttäytyvimmät lapset mitä hän on koskaan missään nähnyt ja että se on kyllä ihan puhtaasti lasten äidin ansiota... Kauniisti kiitin, hymyilin onnellisena ja jätin kertomatta ettei tää aina ihan näin seesteisesti mene.

Nyt odotellaan mun lääkekellon kilahdusta ja sit alkaa M:n ja mun leffailta Tuhkimon parissa... popcornit ja karkit odottaa... 



Kommentit

  1. Voi järjetön kuinka suloinen tyttönen sulla onkaan <3 Ihana outfit!!

    Ja kuinka oikeassa olikaan tuo mies ja ihana, että näki vaivaa antaakseen sinulle palautetta. Niin ja juuri noinhan sen pitää mennäkin, jos ei ole kivaa sanottavaa, niin voi olla hiljaa. Mutta kiitos kantaa kauas ja auttaa taas sellaisessa "ei-ihan-unelmakäyttäytymistä"-tilanteessa:)

    Mäkin koin samanlaisen tunteen perheuinnin saunassa koko kolmikon kanssa, kun eräs yhden lapsen kanssa ollut äiti katseli koplaani ja totesi, että ovatpa nuo sinun lapset niin kovin rauhallisia;) Olin juuri puoli tuntia jännittänyt sydän syrjällään altaassa, että saanko kaikki pidettyä hengissä ja niin minäkin kiitin kauniisti ja olin koko loppuillan onnellinen saamastani palautteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M on varsinainen pukeutuja :) Ihmisten ystävälliset sanat lämmittää pitkään...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...