Siirry pääsisältöön

universumin paras äiti


Haa, sain tunnustuksen ja lupaan palata siihen pian ja vastata kysymyksiin ja... KIITOS Eskapismi!

Samaa hässäkkää kuin kaikki päivät... pääosin meillä kuitenkin oli kivaa, kivempaa kuin eilen vaikkei eilinenkään huono ollut... O:n on vallannut joku riivaaja ja se kiusaa muita ja lyö ja tönii ja potkii ja karkailee... tekee mieli töniä ja potkia takaisin näitten kahden puolesta.

Käytiin pikaisesti ostarilla ihailemassa joulukoristuksia - tunnustan, palautin muutaman joululahjan kun noilla naperoilla on muutenkin jo ihan liikaa roipetta odottamassa paketointia -  ja tietty keskiviikkovakkaristi terapioissa (x3) ja terapialeikkideitillä ja baletissa ja... kotiin päästyä M oli sen verran puhki että tarvitsi vaan syliä ja hellää huolenpitoa ja silti se oli ihan mahdoton. Tyttö kaiken parantavaan vaahtokylpyyn ja O jäähylle varmaan sadatta kertaa ja K toiseen huoneeseen jäähylle kun se keksi että Koiraa on kivaa kiusata keittiöstä pöllityillä grillipihdeillä.

Käytiin moikkaamassa joulupukkia ja kolmikko sai tikkarit...


M yöpaitaan ja alakertaan leikkaamaan lumitähtiä. Pojille kummallekin arkki paperia ja omat sakset ja niin me leikattiin yhdessä sen sijaan että olisin paennut vuorille... Tunsin olevani ehkä universumin paras äiti koska ihan oikeesti mun teki mieli lukita ne kaikki koppeihinsa ja avata pullo viiniä. No, siinä me sit leikataan yhdessä ja herttaisesti niitä lumitähtiä ja M tietty leikkaa sormeen ja verta tulee paljon ja mä yritän selvittää kuinka pahasti meni ja lopulta paimennan pojat autoon ja kannan M:n perässä ja otan ne päivällisspagetit liedeltä ja hyppään autoon ja ajan lastenlääkäriasemalle... haava oli kuitenkin ihan kynnessä kiinni ja sentin mittainen eikä se antanut mun tietenkään katsoa oliko se syvä vaiko ei...

Varttia myöhemmin me istuttiin autossa matkalla takaisin kotiin... sairaanhoitaja tarkisti ja lääkäri katsoi ja lopulta haava pestiin ja laastaroitiin... kotona odotti valmis ruoka – vitsit kun olinkin pätevä että keitin spagetit just passelisti ennen onnettomuutta – ja jäätelö ja mulle se viini.

L vei O:n nukkumaan kun se taas karkaili ja uhitteli ja mä en vaan jaksanut sitä... K lupas pysyä sängyssä ja varttia myöhemmin löysin molemmat epelit leikkimässä huoneestaan... luota nyt sit kaksvuotiaan sanaan – NOT.

M leebaa sohvassa Koiran kanssa, katsoo telkkua ja meillä on vihdoinkin rauha maassa... pelikutsut tuotti sen verran hyvin myyjälle, että mäkin sain ihan mukavasti siitä etua.


Rikospaikka ja potilas ja sen äiti ja sen Koira

Kommentit

  1. Ei sais nauraa ja sympatiat sulle. Mutta voi elämä mä hihitin tolle O:lle. Mistä sen jutut nyt yhtäkkiä kumpuaa? Onko sillä jotain 2,5v patoumia mitä purkaa yhtäkkiä? XD
    Antaa vähän takaisin sisaruksille. ;D Jotenkin voin vaan nähdä silmieni edessä sen menon ja meiningin. <3

    Tsemppiä...
    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen et sillä on joku kehityspyrähdys menossa kun saa niin hyvää palautetta terapeuteilta... se heijastuu sit muuhun käytökseen ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...