osaatko pelastaa ihmisen?

Täällä on typerä tapa - mun mielestä - aina marraskuussa listata niitä asioita joista on kiitollinen... "30 Days of Thanks" Tänään kuitenkin olen vilpittömän kiitollinen kaikista niistä ensiapukursseista joilla olen päiväni viettänyt.

Viimeksi se oli K ja ikkuna, tänään se oli O ja hedelmäkarkki. Kolmilapsisessa perheessä sattuu ja tapahtuu... ennen näitä kahta se oli K:n sormet ovenvälissä.

Mä en edes tiedä mihin mä havahduin, oliko se ääni vai tunne vai mikä... siinä se istui tuolissa naama punaisena, yltyvän paniikin paistaessa silmistä...

Jalka tuolille, poika reiden ylitse pallea jalkaa vasten ja pää alaspäin ja muutama napakka nyrkin isku selkään... karkki putoaa lattialle, se oksentaa ja lopulta tulee se kaivattu itku.

Aikaa kului ehkä kymmenen, korkeintaan viisitoista sekuntia ja silti kerkisin jo käymään läpi seuraavan ja sitä seuraavan vaihtoehdon... kertaakaan en edes ajatellut sitä ikävintä vaihtaria vaan keskityin toimintaan.

Konjakkia ei tarvittu edes jälkijunassa, eikä kädetkään tärisseet... varmasti osansa asiaan oli sillä, että takana on kuitenkin kymmenkunta ensiapukurssia ja niistä viimeisin lääkintäalanammattilaisille suunnattu vaihtoehto. Mä vaan tiesin mitä pitää tehdä ja toimin.

Kannustan jokaista jolla ei ole voimassaolevaa ensiapu ”tutkintoa” hankkimaan sellaisen – saatat pelastaa lähimmäisesi hengen.

Jokainen vanhempi tietää ettei kovat karkit ja lapset ole hyvä yhdistelmä,
ei edes silloin kun ne syödään istuen pöydän ääressä.