Siirry pääsisältöön

tunnustuksia


1.Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria. Kiitos vielä uudemman kerran Eskapismi!

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille. Eiks kaikki oo jo saaneet tän?

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan. Jos luen blogiasi etkä vielä ole saanut tätä haastetta on tämä sua varten! Ansaitset tunnustuksen! - OIKEESTI (Ja mä haluan myös lukea ne vastaukset)

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Täältä pesee:
  • Viitaten edelliseen postaukseen, mä rakastan autoja niin kuin pienet ja vähän isommatkin pojat... en siis erityisemmin sitä perus Toyotaa tai Hondaa, vaan oikeita autoja, sellaisia joissa on jokin juju niin kuin mun omassa autossa tai pienessä urheiluautossa tai siinä Kummisedän uudessa autossa... sen ei tarvitse olla kallis, valitettavasti ne hauskimmat autot usein on.

  • Rakastan yöpaitapäiviä – päiviä joina ei käydä suihkussa tai pukeuduta vaan ollaan vaan ja ulkoilemaankin voi lähteä vetämällä takin yöpaidan päälle ja kumpparit jalkaan.

  • Pelkään pimeää vaikka täytän alle kahden viikon päästä 41.

  • Olen aina painanut enemmän kuin mitä ihmiset luulee, näytän siis totuutta kevyemmältä. Sama pätee vaatekaupassa... myyjät tarjoaa mulle lähes poikkeuksetta liian pieniä kokoja – toisaalta olis tylsää jos ne aina tois liian isoja vaatteita.

  • Tykkään olla kotona – ”kotoilija” taitaa olla tähän keksitty uusi sana, mä olen kotoillut koko ei niin pienen ikäni... ravintoloissa, siis niisä iltamestoissa on aina ollut mun mielestä ihan karseeta.

  • Mulla on elämässäni ollut kuusi koiraa, Bernhardinkoira, kolme Irlanninsetteriä, Englanninsetteri ja nyt Parsoni... En taitaisi osata olla ilman. Seuraavaksi meille tullee Laboratorionhoitaja (se on L:n toivomus). Mulle on jopa joskus sanottu et koirat on mulle ihmisiä tärkeempiä... ei ne sitä oo, mutta perheenjäsen toi Koira kyllä on.

  • En pelaa. En pelaa lautapelejä tai tietokonepelejä tai korttipelejä tai mitään pelejä, en edes siis leikkimielisiä ulkoilupelejä. Lasten kanssa pelaan, koska on pakko.

  • Isäni kuolemaan liittyy ratkaisematon rikos.
Miten tän saa tohon sivupalkkiin tai johonkin näkymään?




Kommentit

  1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.08

    J:llä on ollut Bernhardilainen. Ja se aina muistelee sitä rakkaudella ja haikeudella. Oli semmonen iso uros, mutta niin kiltti. =)
    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.11

      Jee, tuli läpi! Mä oon jo viikkoja koittanu kommentoida yhteen jos toiseen postaukseen tuloksetta...
      / Älskling

      Poista
    2. Muusa Liinpaa3. joulukuuta 2012 klo 10.57

      Ja nyt mä VIHDOINKIN kerkeen vastaamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää