Siirry pääsisältöön

Ramon 10v.


Mulla on monta ihanaa kommenttia vastaamatta ja jutukin kirjoittamatta kun oon tänäänkin vielä ollut ihan pihalla, suhaillut Klinikan ja kodin väliä, ja maannut sohvalla poikien hyppyalustana... On ne onneksi välillä mua pussailleetkin.

Illalla olis SNAPS:n vanhempainilta, ulkona jotkut monsuunisateet ja toivottavasti L ajoissa kotona.

Mun ihana ja rakas ja tärkeä ystävä, Kummitäti T perheineen palaa takaisin vuoden alusta, parempia uutisia en eilen olis voinut saada... Innolla odottelen taas meidän juttutuokioita ja kahvitteluita ja illallisia ja juhlia. Surin pitkään lähtöä, odotin innolla jokaista vierailua ja pelkäsin järjettömästi ettei ne ikinä tulekaan takaisin. Lasken tämän uutisen ennenaikaiseksi joululahjaksi.

Joululahjoista tuli mieleen että mun pitäis tiistaihin mennessä ostaa Ramon 10v:lle kaksi lahjaa... listalla oli mm. X-Box 3, en taida ihan siihen revetä kuitenkaan näin hyväntekeväisyyslahjana, kuitenkin se sais olla jotakin sellaista josta pojalle tulis oikeasti hyvä mieli. Millä kymmenvuotiaat pojat leikkii? Leikkiikö ne? Tänä jouluna lahjoitetaan siis joululahjoja, joskus ollaan lahjoitettu ateria.




Kommentit

  1. Ei voi olla totta. Miten sä aina osut just niihin asioihin mitä mä oon miettinyt??

    Meillä oli nuorkauppakamariaikoina aina joulukuusi, joissa oli lasten iät ja sukupuolet ja mahdolliset lahjatoiveet. Sieltä sai valita, kelle osti lahjan, saajat olivat vähävaraisia lapsiperheitä. Teinit toivoivat hajusteita (ei vahvatuoksuinen) ja pikkulapset legoja ja pikkuautoja.

    Tänä vuonna, ei vissiin omassa konttorissa kuusta ole, mutta viime vuonna neiti neljävee valitsi kahdelle samanikäiselle tytölle barbit ja sitten tohkeissaan paketoi ne ja koristeli vielä tarroilla. Musta on tärkeää opettaa lapsille muiden huomioonottamista. Tosin en osannut selittää, miksi näiden lapsien perheissä ei käy joulupukki. Onneksi neiti päätteli, että me ollaan niinkuin tonttuja - pukin apulaisia. Ja jatkoi tarrojen liimaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mulla ei tee tiukkaakaan puhua lasten kanssa kuolemasta tai teurastuksesta tai tytöistä ja pojista tai hengenasioista tai... mutta se miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen ettei toisilla lapsilla ole edes kotia on liian vaikea aihe mulle. Millä voi lapselle selittää ettei kaikilla ole asiat niin kuin meillä ja että on lapsia joilla ei ole yhtään mitään ja ne lapset ei ole jossakin kaukana, kaukana vaan tässä ihan lähellä.

      Poista
  2. Niinpä. Kun oman lapsen ongelmat on sitä, että milloin mennään ostamaan se Lego Friends-joulukalenteri ja mitenkähän menee yö päiväkodilla on sydäntäriipaisevaa, että jossain ihan lähellä on lapsia, jotka miettii mistä saisi syötävää. Tai, että saako yhtään pakettia jouluna. En mä tiedä. Siksi mä olin aina mukana Joulupuu-projektissa, ostin lopuille lahjat, jos toiveita jäi yli jne. Vasta kun perhetyö haki paketit aloin miettimään omaa perhettä.

    Ja siksi mä mietinkin, että jossain vaiheessa haluaisin tukiperheeksi (sijaisperheeksihän meistä ei ole, kun ollaan molemmat töissä). Että joku lapsi/lapset tulis meille kerran kuukaudessa viikonlopuksi puuhailemaan ihan normijuttuja. Mä jotenkin haluaisin tehdä enemmän, mutta aika on rajallista. Mutta silti. Konkreettinen apu, hengähdystauko jollekin toiselle äidille/perheelle olisi jotenkin ihana antaa, kun itse on saanut apua.

    Niin ja unohdin viimeksi kommentoida, että ihanaa, kun saat ystäväsi takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi tukiperheideahan on aivan loistava ja sopii varmasti teille kuin nenä päähän!

      Mä ostin tänään Ramonille Angry Birds paidan ja sellaista X-Box pelirahaa :)

      Poista
  3. ^^Kiitos, oon siitä tukiperhejutusta itsekin innoissani, mutta vielä hetkeen emme pysty, mutta toivottavasti jo pian. Ja Ramonin lahjat kuulostaa kivoilta. Saako siellä jo Angry Birds karkkeja ja limsaa/purkkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa täältä ja ne Vihaiset Linnut on kaikkien lasten suuri suosikki...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...