Siirry pääsisältöön

aamusumua kesäkuussa

Aamulla ulkona on sakea sumu – kesäinversio sanoo L – sakea, märkä ja lämmin sumu. Aamuseiskalta jo parikymmentä astetta, maataan M:n kanssa vierekkäin siinä sängyssä ja ihmetellään maisemaa. Sumun kuuluu tulla lokakuussa. Sumu ei kuulu kesään. Täällä kesä on kuuma ja kuiva, ei tällaista veitsellä leikattavaa nahkean kosteaa lämpöä.

Alakerrassa laitan pojille vohveleita ja M:lle sen suklaapirtelön – puolet kermaa, puolet täysmaitoa ja sit se paketti. M ei haluu vohveleita. M paljasti mulle aamulla sängyssä et se pelkää mennä uuteen kouluun ja että sitä ahdistaa sen uusi koulu. Mä tiedän että se ei syö sen takia et sitä ahdistaa... Mä en halua et sitä ahdistaa syyskuuhun saakka ja et sit sit ahdistaa uusi koulu-luokka-opettaja syyskuusta joulukuuhun. Jannut syö kolme vohvelia kumpikin, ja paljon siirappia. Lasten syödessä mä täyttelen K:n papereita, koulupiirin jatkoarviointeja varten. Mä mietin niitä kysymyksiä tai oikeastaan mä mietin tietääkö kukaan useamman lapsen vanhempi vastauksia niihin kysymyksiin... mä en ainakaan tiedä ja heittelen paperille sopivan kuuloisia arvauksia... Ensimmäiset sanat? 15kk. Selkeä puhe? 30kk. Käveli? 12kk. Istui tuetta? 7kk. Mietin mitä tekemistä mun omalla terveydentilalla on tän asian kannalta? Ehkä sillä sit on...



Mietin miten ihanaa on päästä kouluun syyskuussa. Mietin miten mahtavaa on saada jotakin niin tärkeetä tekemistä et mulla on väistämättä vähän vähemmän aikaa ajaa näitten asioita. Onhan se joo sit sähläystä ja kiirettä, mut kuitenkin mun silmissä se näyttäytyy vapautena. Mä oon kurkkua myöten täynnä sitä et yks kiipeilee pitkin seiniä ja toinen ei syö ja kolmas syö ja eka on sitä ja toka tätä ja kolmas kolmatta... ainakin sen ajan kun oon koulussa ja mun on pakko lukea ja kirjoittaa ja tehdä koulutehtäviä, mä saan olla joku muu kuin se mikä mä nyt oon. Edes muutamaksi tunniksi saan olla ajattelematta ja ahdistumatta näistä asioista. Toivottavasti keväällä saan olla myös töissä, ainakin välillä.

Kyllä mä rakastan. Rakastan niin että tekee kipeetä ja että kyyneleet nousee silmiin kun katselen niitten touhuja tai kuuntelen juttuja. Mun tekee mieli kaapata se pieni luiseva tyttö syliin ja puristaa – lujasti. Mun tekee mieli pussata pulleeta poskea ja kikattaa mun apinan kanssa. Ei se sitä ole.


Mä oon vaan uupunut lääkärinlausuntoihin, arviointeihin, terapeuttien kanssa vatvomiseen, raportteihin, kopioihin ja kaavakkeisiin. Aina ei vaan jaksais ja sit jaksaa taas. Kaipaan vähän etäisyyttä ja sitä saa koulussa ja töissä – etäisyyttä ja omaa tilaa. Mun vanhemmuus nyt on tätä ja silti haluaisin voida olla vaan vanhempi, olla vaan lasten kanssa ajattelematta liikoja.  Onneksi on kesä, onneksi kohta on loma, vaikka lyhytkin. Ja onneksi on aina skumppaa.

M:n iltalitannia:

Good night, sleep tight, don't let:
the bad guys get in our eyes (silmätulehdus)
the head lice bite (täit)
any spiders make webs on our house (hämähäkit ja niitten seitit)
any bees get in (kaikki ampiaisen sukulaiset)
any flies get in or more than five (kärpäset)
or any other bugs get in (öttiäiset)
or any tornadoes come (pyörremyrsky)
or floods come (tulva)
or anything bad happen to anyone

Lista kasvaa aina välillä, mitään ei putoo pois ja järjestys pysyy...





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...