Siirry pääsisältöön

nälkä

Tällaisena päivänä kun epätoivo on lähellä mielessä tuntuu M:n syöminen entistä epätoivoisemmalta. Laitan ruokaa - se ei syö. Myöhemmin se haluaa paahtoleipää - se ei syö. Se haluais sipsejä tai kultakaloja - ne se kyllä syö. Tätä jatkuu päivästä toiseen. Mä katson sen jalkoja ja polvia jotka on patit jaloissa. Mä katson kuinka sen selkäranka näkyy paidan läpi. Näen että se laihtuu taas. Sillä on taas kylmä, se haluaa peiton päälleen. Aamulla se onneksi juo pirtelönsä.

Me mennään kauppaan. Kysyn siltä mitä se söis. Ostetaan juustoa ja kinkkua ja viinirypäleitä. Ostan laatikollisen protskupatukoita.

Kotona laitan lautaselle kinkkua, kahta eri juustoa, viinirypäleitä. Pojat tyhjentää lautasensa ja jää odottamaan että sisko on syönyt. Se antaa sen kinkun mulle ja käy sylkemässä sen mikä suussa on jauhautunut jo kymmenen minuuttia. Se ottaa viinirypäleen ja pureskelee sitä loputtomasti. Se työntää loput rypäleet poikien lautasille. Se sanoo ettei se haluu sitä juustoa, antaa yhden mulle ja jää hitaasti jauhamaan sitä toista. Se sanoo että sen ruoka sanoo sille ettei se halua mennä sen vatsaan ja siksi se pysyy vaan suussa loputtomiin. Se ei syönyt taaskaan. Mä en tiedä mitä mun pitää tehdä. Varaan lääkärin.


Jostain pitäis taas löytää lisää voimia. 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...