Siirry pääsisältöön

no trespassing

Jos jotakin oon joskus katunut niin sitä ettei K:sta tullut Eemeliä; ”Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän...” Viidessä minuutissa se oli taas kerinnyt kääntämään yläkerran patterit päälle, heittämään kaikki vuodevaatteet lattialle, täyttämään Koiran vesikupin ruualla – ”keittoa, se sanoi” – ja tyhjentämään puhdaspyykkikorin lattialle. Minne K ei ehdi-kerkee-riennä-keksi sitä ei ole olemassakaan. Ai mitä mä tein kun kaikki tää tapahtui? No, siirsin pyykkejä koneesta kuivariin ja laitoin uuden lastin pesuun. Aamiaiseksi Koira oli muuten ehtinyt nauttimaan yhdet kakat potasta.

Siinä missä mä rentouduin pusikossa Koiran kanssa, L teki samaa kunnostaen meidän ruokapöytää. Kerros lakkaa vielä, ja hyvä siitä tulee. Edelleenkään ei nähty karhua, ei vaikka se oli taas tarinoiden mukaan viimeyönä kaatanut jonkun aidan. Mä ihmettelen tätä meidän urbaanikarhua joka välttelee mua selkeesti koska kaikki jotka ei halua siihen törmätä näkee sen siellä ja täällä ja me muutamat innokkaat, jotka mieluusti näkis sen joksus ei näe siitä vilaustakaan – no kakkaa oon nähnyt. Ehkä ongelma on siinä et mä liikun metsässä ja ne karhunkokijat istuu autoissaan tai sisällä talossa.


mun tulosuunta oli tuolla kyltin takana, sitä ei siis lasketa





Muita sunnuntain rentoutumisharjoituksia on ollut lakanoiden vaihto viiteen sänkyyn, leivonta, poikien ja L:n hiusten nyrhintä kesäkuntoon, ja taisin mä vielä jotakin muutakin tehdä. Mun täytyy kyllä myöntää et oon lakannut laittamasta pussilakanoita pojille. Peitot tulee kuitenkin pestyä vähintään kerran kahteen viikkoon, useimmiten kerran tai kaksi viikossa jomman kumman tai molempien vuotaessa yli öiseen aikaan.


Hiuksia leikatessa O:n pää pyöri kuin väkkärä ja noin puolivälissä se ilmoitti olevansa ihan valmis. Suostuttelin sitä vielä kestämään ja jaoin palkaksi tikkareita.  Siinä istuessaan se juoni miten me leikataan K:lta kaikki tukka pois. Ei leikattu. K taas huusi suoraa huutoa koko toimituksen alusta loppuun. Sitä kuulemma sattui ne katkenneet hiukset niskassa – ne hiuksenpätkät jotka kutittaa. K:n ihoa vasten ne tuntui kivulta ja siltä se sitten kuulostikin, siis siltä että äiti pahoinpitelee lastaan saksilla kylpyhuoneessa.

heinäkuukin muotoutuu hyvää vauhtia



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...